Hyvät ja huonot uutiset

Ensin ne hyvät:

Syyskuun syntymäpäiväsankarit olivat Myy ja Onni.

Myy 3.9. 4-vuotta!


Onni 14.9. jo 6-vuotta!


Jadelle ammuttiin eka jänis.


Jade sai Iin ryhmiksestä elokuussa ERI:n Hannu Talven kehästä. Laitan arvostelun Jaden omalle sivulle.

Ilona ja Myy osoittivat hyviä otteita miesten perinteisellä metsästysreissulla Kuusamossa. Myylle ei sieltä kuitenkaan pudotuksia saatu, vaikka ampumaankin oli päästy. Myy aloitti myös juoksut reissun aikana, joten sille tuli parin viikon tauko jahtihommiin.



Sitten ne huonommat:

Ilona loukkasi etujalkansa Kuusamon reissulla. Taas. Tällä kertaa tosin toisen, vasemman. Muistoihin palaa kahden vuoden takainen aika, kun samaiselta Kuusamon reissulta palasi koira kolmella jalalla. Silloin vaurioitunut lihas oikean jalan lapaluussa ei koskaan palautunut ennalleen vaan kuihtui pois, joten nämä kaksi vuotta ovat kuormittaneet koiran kroppaa, kun se on muilla lihaksilla kompensoinut puuttuvan lihaksen työn. Joten olihan se odotettavissa että jossain vaiheessa jonkin paikka pettää ja olisikohan nytkin väsymys ja päivän rasitus tehneet tehtävänsä ja Ilona törmännyt johonkin tai muuten loukannut vasemman olkanivelen seudun. Takana oli ollut kaksi perättäistä jahtipäivää sekä yksi lepopäivä. Tapaturmaa kukaan ei nähnyt, sillä Ilona tuli metsästä pois normaalisti liikkuen, jäähdyttelynä olivat vielä kävelleet kilometrin autolle tietä pitkin. Koiran juottaminen, Back-on-trackin loimi päälle ja autoon nukkumaan. Myy oli päässyt töihin ja kun porukka oli tullut takaisin autolle parin tunnin kuluttua, oli Ilona kömpinyt autosta jalkaansa ontuen. Liekö adrenaliini pitänyt oireet poissa, kun eivät niitä aiemmin metsästä tullessa huomanneet. Ipe oli illalla ollut niin kipeä, että oli vain tärissyt ja kuolannut, joten se oli viety eläinlääkäriin. Siellä todettiin lihasvamma olkanivelen seudussa, ei murtumaan viittaavaa. Ilona oli saanut kipulääkettä pistoksena sekä parin viikon tulehduskipulääkekuurin (Dolagis, karprofeeni). Loukkaantumisesta on nyt kulunut 5 päivää ja koira ontuu samalla tavalla edelleen. Muuten on kyllä suhteellisen pirteä. Saapa nähdä miten tuosta toipuu. Aika ihme täytyy olla jos vielä kuntoutuu juoksukuntoon, kun on jo toinen vamma. Ihmettä toki kovasti toivotaan!
Tässä vasemmalla tuore, pikaisesti räpsäisty kuva ja oikealla kahden vuoden takainen kuva:

Kuvia kesän reissuilta

Kesä alkaa olla lopuillaan ja lähestyvä syksy tuntuu taas mukavalta. Tervetuloa viileämmät kelit, pimenevät illat ja metsästyskausi!
Tässä kuvia kesälomareissuilta Pohjois-Karjalasta ja Inarinjärveltä.
Ensin kesämökiltä, jossa oltiin koko porukalla. Oli kova helle, joten koirien päivät muodostuivat vain pienistä kävelyistä aamulla ja illalla, uimisesta sekä pötköttelystä varjossa tai viileässä mökissä.



Toinen reissu tehtiin Lappiin. Kävimme Inarinjärvellä mökkeilemässä ja sinne otimme mukaan vain Onnin ja Myyn. Ilonalle ja Jadelle järjestyi hoitopaikka kasvattajiensa luota. Kiitos heille! Mökille ajettiin veneellä, eikä kyytiin olisi mahtunut koko porukka. Onni ja Myy osasivat olla nätisti koko puolituntia kestävän venematkan. Mökillä saaressa Onnikin sai välillä olla irti ja nauttikin siitä täysin rinnoin. Se löysikin jonkin pienpedon, jota ajoi haukkuen. Se pakeni kivenkoloon ja sinnekin sitä piti haukkua paukuttaa. Onni ei olisi millään halunnut tulla tilanteesta pois. Inarinjärven maisema on kyllä karun kaunista ja vesi niin kirkasta. Veden lämpötila taisi olla noin 17 astetta, mukavasti virkisti kun sinne pulahti :)

Rallytoko

Touko-kesäkuussa osallistuimme Onnin kanssa rallytokon alkeiskurssille. Kurssi käsitti 6 kertaa ja kouluttajana oli Jenni Animal Activesta. Kurssilla oli vaihtelevasti 3-5 muuta koirakkoa eli oikein sopivan kokoinen ryhmä. Rallytoko oli meille aivan uusi tuttavuus. Lajina se koostuu agilitystä, koiratanssista ja tokosta tutuista elementeistä. Koirakko suorittaa radan, jossa on muutaman metrin välein erilaisia kylttejä, jotka kertovat mitä koirakon täytyy suorittaa. Liikkeet arvostellaan ja ne lisäksi suoritetaan aikaa vastaan. Rallytokolle tyypillistä on, että siinä tärkeää ei ole pilkuntarkka suorittaminen, vaan sen sijaan korostetaan ohjaajan ja koiran välistä iloista yhteistyötä. Koiraa saa siis kannustaa ja kehua rataa suorittaessa.
Tässä linkki Rally-Tokoyhdistyksen sivuille, josta löytyy lisää tietoa lajista.

Meillähän Onnin kanssa on takana useampi arkitottelevaisuus-kurssi ja tokon alkeiskurssi. Olen ollut laiska treenaaja kotona, joten kehitys on ollut hidasta ja sitä on tapahtunut hiukan aina silloin, kun olemme kursseille osallistuneet. Yllätys yllätys, miten muka treenaamatta ei kehity :D Onni periaatteessa osaa kaikki tokon alkeiskurssin liikkeet, mutta seuraamiskaaviot ovat aina olleet hankalia, enkä ole saanut Onnia motivoitumaan niin että se jaksaisi seurata pidemmän pätkän reippaasti. Lisäksi kun meillä on tämä luottamuspula koiran ollessa irti, tokon treenaaminen on jäänyt vain lähellä tapahtuviin liikkeisiin, jotka tehdään hihnassa. Onni on siis niin vilkas, että se lähtee kesken treenin mielenkiintoiseksi katsomiensa asioiden pariin välittämättä mitään minusta. Onni tietenkin huomaa nämä mielenkiintoiset jutut ennen minua, joten karkailu on taattua aina silloin tällöin tilaisuuden tullen.

Rallytokon voi aloittaa aivan "puhtaalta pöydältä" ilman aiempaa harrastustaustaa. Mutta koska laji pohjautuu vahvasti tokoon, on aiemmasta harjoittelusta tietysti hyötyä. Meillä oli siis hyvät lähtökohdat ja suurin osa alokasluokan kylteistä olivat jo ennestään tuttuja. Tuolta Rally-tokoyhdistyksen sivuilta löytyy kaikki kyltit ja myös esimerkkejä radoista. Alokasluokka on siis pelkistettynä seuraamista, jossa tehdään erilaisia käännöksiä, pujotteluja tai pieniä paikallaoloja. Uusi liikkeitä meille olivat: *Vasen täyskäännös, jossa ohjaajan kääntyessä paikoillaan vasemmalle, koira kiertää ohjaajan ulkokautta vasemmalle sivulle. (Onnille opetettu täyskäännös niin, että se kääntyy samaan suuntaan kuin ohjaaja, koko ajan vasemmalla puolella. Tämäkin Vasen täyskäännös on yksi kylteistä.) *Koira eteen, oikealta sivulle. *Koira eteen, vasemmalta sivulle. *Koira eteen ja peruutukset. Eli käytännössä sivulta eteen tulo ja ohjaajan takaa kiertäminen olivat uusia asioita.
Aivan yllätyin siitä miten hyvin Onni jaksoi seurata 15 kyltin radankin läpi. Se varmasti johtui siitä, että kehuin ja kannustin sitä ja välissä sai tehdä pieniä tehtäviä. Oli kyllä mukava kurssi ja nyt olenkin tulostanut kylttejä itsellenikin ja muutaman kerran olemmekin tehneet ratoja kotipihalla. Alokasluokassa rata suoritetaan kytkettynä. Lisäksi rallytokossa on avoin, voittaja- ja mestariluokka ja kyltit luonnollisesti vaikeutuvat noustessa seuraavaan luokkaan. Me menemme varmasti vielä ohjattuihin treeneihin tai kurssille, niin mukavaa rallytoko oli.

Kastraation jälkeen olen huomannut, että sellainen turha piipittäminen koulutuskentällä on jäänyt Onnilta pois. Nopeasti se hyväksyi ryhmän muut koirat, mutta provosoituu edelleen ohikulkevista koirakoista. Varsinkin pyöräilevät koirakot ovat Onnille musta vaate, eikä siltä voi vaatia mitään suorittamista, jos se on huomannut koiraa ulkoiluttavan pyöräilijän. Onnin kanssa harrastaminen on kyllä mukavaa, kun on osannut höllätä omaa suorittamista ja asennetta. Nyt vaan pidetään hauskaa ja nautitaan yhteistyöstä!

Jaden näyttelyarvostelut

Kalajoen ryhmänäyttely 3.5.2014, tuomari Pekka Teini. Jadella ikää vajaa 11 kk.
JUN EH
Keskikokoinen narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja joka esiintyy reippaasti. Päässä hyvä pituus ja kiilamaisuus, vielä kapea kuono-osa. Vielä hieman etumatala runko ja rintakehä saa täyttyä vielä ja säkä vahvistua. Hyvä rakenne takana. Hyvät kulmaukset. Pohjavilla puuttuu tänään, peitinkarvassa hyvä pituus. Liikkuu ikäisekseen hyvin.

Kaavi erikoisnäyttely 6.7.2014, tuomari Hannu Talvi. Jadella ikää 1 vuosi.
JUN EH
Kevyesti liikkuva, mittasuhteiltaan oikea, vielä kovin kevyt ja solakka. Kevyt pitkä pää, hyvä kaula, luisu lantio, solakka runko, kokoon nähden riittävä raajaluusto. Niukka karvapeite, kelta-valkoinen. Hyvä luonne.

Täältä löytyy kuvia erkkarista.


Kuva: Hannele Turakainen

Uimaan!

Helteet ovat hellineet jo ihan riittävästi, saisi jo viiletä, niin pääsisi koiriakin lenkkeilyttämään paremmin. Samaan saumaan omistajat saivat kunnon kesäflunssan, joten toisaalta hyvä etteivät koirat juuri nyt tarvitse pitkiä lenkkejä, kun helle niitä uuvuttaa. Luppakorvaosasto on käynyt ahkerasti uimassa. Jadestakin kuoriutui oikea vesipeto. Se hakee lelut ja damit vedestä ja lähtee Ilonan ja Myyn perään, niin kauas kuin liina riittää. Irti sitä ei uskalla päästää, se kun saattaa maihin päästyään lähteä omille teilleen, jos hyvä haju sattuu kohdalle. Onni tyytyy vain kahlaamaan. Tässäpä muutamia kuvia uintireissuilta. Parina ekana kertana Jade tyytyi vain kahlaamaan ja pari kertaa vahingossa humpsahti liian syvälle. Sitten se rohkaistui, kun damit olivat niin kiinnostavia.

Ostettiin tuollainen liito-orava-lelu, jota voi heittää niin maalla kuin vedessä. Koirat aivan hullaantuivat! Onni tykkäsi retuuttaa sitä kotipihalla :)

Juhannus Kuusamossa mökkeillen

Juhannusseurueeseen kuului 9 koiraa ja saimme lopulta kaikki yhteen kuvaan, jonka Teija nappasi.


Teija otti myös seisoja-osastosta kuvan

Kuvassa vasemmalta Moona-mamma, pentunsa Ilona, Lissu ja Siiri sekä Myy.

Lisäksi muita räpsyjä minun ottamina

Wilma-mummeli 13-vuotta. Todella sympaattinen muori, jonka kuulo on jo heikentynyt.


Jade odottaa evästä.


Lissu ja Ilona päivystää, näkyisikö joella vaikkapa majava?


Sängyllä oli ruuhkaa.


Seuraavan aamun aamupala, nam!


Jade piti pitää kytkettynä, se nimittäin teki heti alkuun yhden itsenäisen retken, eikä kuunnellut käskyjä. Onneksi Lissu houkutteli sen takaisin pihaan.


Moona istuu naisellisesti :)


Lissulla ja Myyllä oli hyvät leikit, tässä huilataan hetki.


"Mikäs täällä on?"


Ilona ja Moona-äippä.


Onni näki poroja pellolla. Eipä haukkunut ja häntäkin laski alas, liekö muistanut edellisen, ei-niin-mukavan, porokokemuksen (poropaimennusreissu, jossa äksy poro ajoi Onnia takaa).


"Ei me kerjätä, lepuutetaan päätä vain tässä pöydän reunalla..."


Oma sisko paras sisko.

Laitetaanpa tähän myös muistiin, että Ilona lopetteli juoksujaan.
Juhannuksena teimme kesän ensimmäiset verijäljet Onnille ja Jadelle. Siitä lisää myöhemmin.