Kuvia

Myy 4kk.

Hyvää Joulua!

Pakkasta, pakkasta...

Viikot ne vaan vierii ja joulu lähestyy. Mitäs tässä viime aikoina onkaan tapahtunut... Itsenäisyyspäivän aikoihin Ilonalla alkoi juoksu ja koska vietimme pyhät Lieksassa mummolassa päätimme jättää Onnin sinne hoitoon, pois ihanista tyttötuoksuista. Onni onkin siellä jouluun asti ja hyvin viihtyy, mummola on kuin toinen koti Onnille. Siellä ukko saakin jakamattoman huomion, kun ei ole noita lurppakorvia kiilaamassa joka paikkaan ensin :)
Myy on käynyt kaksi kertaa eläinlääkärissä. Ensin ekoilla rokotuksilla kuun alussa. Sitten viime viikolla huomasimme Myyn alaleuassa tulehtuneen, punaisen ja kovan patin, jota kävimme näyttämässä lääkärille. Patin aiheuttaja lienee joko tulehtunut karvatuppi tai sitten painiessa Ilonan kanssa Ilonan hammas on tehnyt leukaan reiän, joka tulehtui. Hoidoksi tuli puhdistaminen ja tilanteen huonotessa ab-kuuri. Kuuria ei onneksi tarvinnut aloittaa vaan patti näyttää häviävän itsekseen. Myy on kyllä reipas pentu, ei pelännyt lääkärissä ja vain pusutteli lääkäriä tutkimuspöydällä ollessaan.
Harmi, kun on niin kovat pakkaset, ettei koiria voi juoksuttaa metsässä kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Lieksassa itsenäisyyspäivän aikaan teimme sentään jonkinlaisia lenkkejä järven jäällä, jossa koirat saivat painella sydämensä kyllyydestä. Mukava katsella sitä vauhdikasta menoa. Jospa vaikka joulunpyhiksi sää lauhtuisi.
Myy painaa nyt reilut 12 kiloa. Paino nousee tasaisesti. Pentu on melko energinen, mutta vain hyvällä tavalla, mitään piruuksia se ei ole toistaiseksi tehnyt. Autossakin matkustaa mallikkaasti, samoin kävelee hihnassa. Kontaktiakin tarjoaa jo paremmin kuin Ilona, varsinkin ruokaa tai lelua odottaessa.
Muutama kuva marras-joulukuun vaihteesta on lisätty kuvagalleriaan Marraskuu 2010-kansioon. Pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa enemmän kuvia Myystä. Se kasvaa niin hurjaa vauhtia, kohta on pentuaika ohitse.

Talvisia kuvia Onnista

Emma napsi Onnista muutaman kuvan sunnuntaina lenkin aikana. Kiitos Emma!

Ilonalle riistatöitä

Ilona pääsi viikonloppuna tutustumaan fasaaneihin Lumijoella. Reissu meni yli odotusten, sillä Ilona teki kolme puhdasta riistatyötä fasulle! Lintuja ei tällä kertaa ammuttu, vaan ne jätettiin vielä kasvamaan. Kokemus tuli oikeaan paikkaan, sillä nyt saatiin pitkästä aikaa tietoa siitä millä mallilla Ilonan työskentely lintutilanteessa on. Viime aikoina lintuja ei ole löytynyt ja sellainen meinaa olla isännälle turhauttavaa, kun ei pääse treenaamaan koiraa riistan parissa. Lauantain kokemukset näyttivät, että muuta viilattavaa kuin avanssi ei oikeastaan ole. Nyt avanssi on vielä hiukan hidas, koira saisi lähteä räväkämmin luvan saatuaan. Treeniä, treeniä vaan...

Onnin sisaruksista nyt kaksi on käynyt luustokuvissa. Seitan lisäksi myös Ruskan tulokset olivat hienosti lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0! Onnea kasvattajalle ja omistajille! Onneksi C-lonkkia ei ole todettu muilta kuin Onnilta. Jos tätä lukee joku muu Onnin sisaruksen omistaja, joka ei ole kuvauttanut koiransa luustoa tai tarkastuttanut silmiä, kehotan harkitsemaan terveystutkimuksia, siitä saa arvokasta tietoa oman koiransa terveydentilasta sekä auttaa koko rodun terveystilanteen arvioimista.
Ruska käväisi näyttelyssä Virossa, tuliaisina oli vara-cacibeja sekä Viron serti, onnea! Tämä tarkoittaa sitä, että kun Ruska saa viimeisen sertinsä Suomessa ja valioituu, siitä tulee samalla myös Viron muotovalio :)
Harkitsen Onnin seuraaviksi näyttelyiksi Kuopion Jalostuspäivien näyttelyä sekä Ilomantsin ryhmistä, jotka molemmat ovat tammikuussa. Niissä on mielenkiintoiset tuomarit Tapio Kakko ja Marja Talvitie. Jalostuspäivillä tehdään myös jalostustarkastuksia ja mietinnässä on Onnin ilmoittaminen sinnekin. Tosin ukko on silloin vasta 2v4kk ja voi olla, että miehistyykin vielä, joten jalostustarkastuksen voisi jättää tuleville vuosille.

Myy kasvaa hurjaa vauhtia. Nyt on pitänyt puuttua hampaiden käyttöön, ei ole mukavaa, että naskalit napsahtaa sormiin kiinni heti kun sitä kurottaa silittämään. Vaikka Myy testaileekin käyttäytymisen rajojaan, ottaa se ojentamiset ja kieltämiset varsin nöyrästi vastaan, kovin montaa toistoa ei ole vielä tarvittu. Täytyypä taas laittaa uusia kuvia, kunhan ehtii...

Onni, lupaava agikoira

Täytyy ihan kirjoittaa tännekin muistiin miten tyytyväinen olen ollut Onniponniseen tällä viikolla! (Eteen tulee varmasti niitäkin päiviä, kun voisi jurputtaa koiran, tai itseni, törppöilystä treeneissä…)

Tiistaina agissa mentiin ihan pientä radan pätkää ja alussa olin tosi epävarma miten saan koiran tekemään sen oikein. Onni kuitenkin yllätti ja noudatti minun ohjausta hienosti! Kyllä agility on kivaa ja koirani ihana! Tehtiin ensin kaksi hyppyä, joiden jälkeen jyrkkä käännös putkelle, jonka jälkeen vielä hyppyeste noiden ekojen hyppyjen vieressä lähtöpaikan suuntaan. Koira ei harhautunut väärille hypyille ja teki hommat vauhdikkaasti! Tuolla meidän harjoitushallissa on vain suorittava koira paikalla, muut odottavat vuoroaan autossa tai ulkona, näin Onnikin voi keskittyä agilityyn eikä häiriötä muista koirista ole. Toivottavasti nyt talven aikana meidän yhteistyö paranee ja kesällä Onni ei enää ota häiriötä muista ja agilityn harrastaminen voi edelleen jatkua ilman pelkoa karkaamisista.

Eilen tokotreeneissä otettiin seuraamista, käännöksiä vasemmalle ja oikealle, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, paikalla oloa ja luoksepäästävyyttä. Onni oli taas mainiossa vireessä vaikka lähtiessä sitä sai käskemällä käskeä mukaan. Ukko olisi halunnut jäädä rahin päälle unille! Kaikki nuo liikkeethän meillä on kovasti keskeneräisiä, mutta ehkäpä jonain päivänä edes joku liike olisi valmis. Tokon alokasluokkaa ajatellen siis. Erityisesti mieltäni ilahduttaa se, että turha toisten urosten kyttääminen on vähentynyt kovasti. Ukko keskittyy vaan nakkeihin! Kyllä se edelleen kiinnostuu ja vähän provosoituu, jos toinen uros riehuu vieressä. Onni myös komentaa minua jos toiminnan, eli nakkien antamisen, väliin tulee pidempiä taukoja.
Lauantaisin käymme myös vapaavuorolla harkkaamassa agilityä, silloin saadaan päättää itse mitä harjoittelemme.

Myy on oppinut parissa päivässä odottamaan lupaa ruokakupille. Kupin voi jo laskea maahan asti ja pentu vaan istua napottaa kiltisti, katsoo silmiin ja odottaa lupaa. Hieno-taitava!
Toinen edistyminen on tapahtunut hihnakävelyssä. Pari päivää sitten lähdimme kokeilemaan miten se sujuu ja sujuihan se. Tosi vähän on turhaa pomppimista tai jumittamista. Nykyään Myykin siis pääsee mukaan 10 minuutin aamukävelylle. Pääasiassa pentu saa yhä liikkua vapaana, onneksi tontti on aidattu. Noin kahden viikon päästä onkin jo ekojen rokotusten aika. Myyn kasvattaja Eija käynnisti sähköpostiringin kasvattien omistajien kanssa ja on ollut kiva kuulla muiden kuulumisia ensimmäisten viikkojen ajalta. Kovin samanlaista arki tuntuu muillakin olevan. Pissojen siivoamista ja uusien asioiden ihmettelyä ja opettelua.

Mukavaa että tulee viikonloppu ja pääsee koirien kanssa metsään valoisan aikaan. Viime sunnuntaina metsälenkillä Onni kunnostautui jäniksen papanoiden syönnissä ja uppoutui hommaansa niin tehokkaasti, että luoksetulokäskyt kaikui välillä kuuroille korville. Oli vissiin papanat parempia kuin emännän taskussa olevat herkut…

Pentumaista arkea vol. 2

Myy alias Korvaeläin, Dumbo, jne...

Koirien kanssa on nyt ulkoloislääkityksen eristysaika kärsitty ja ihan mukavastihan se meni oman lauman kesken. Nyt Onni on tehnyt paluun agi- ja tokotreeneihin ja Ilona ja Myy ovat vierailleet Ilonan kasvattajan luona muita koiria ihmettelemässä. Aluksi Myytä oli kovasti pelottanyt iso vieras koiralauma, mutta ajan kanssa pentu oli uskaltautunut touhuun mukaan.
Teimme myös reissun Pohjois-Karjalaan sukuloimaan. Pitkän matkan Myy matkusti vielä takapenkillä emännän kanssa, toki olemme myös totuttaneet sitä auton takaosastossa matkustamiseen yhdessä muiden koirien kanssa. Reissussa Puntti-tolleri ei pelottanut yhtään, samoin vieraan yöpaikan Myy tutki rohkeasti. Enon 50-vuotisjuhlissa Myy nukkui pirtin penkillä meidän nauttiessa karhunpaistia. Hereillä ollessaan se keräsi kovasti ihailijoita ja rapsutuksia eikä vierastanut outoja ihmisiä. Kovin ihmisläheinen pentu tuo on. Se tykkää olla sylissä rapsuteltavana ja useimmiten nukahtaa siihen pää ihmisen kaulalle painautuen.
Sisäsiisteydessä Myy on ottanut askeleita eteenpäin. Se hakeutuu itse ulko-ovelle ja jopa vinkuu jos me ei heti sen liikkeitä huomata. Usein vielä me kuitenkin töytyytämme sen ulos ennen kuin mahdollista vahinkoa ehtii tapahtua, eikä Myy useimmiten ehti ulos itse pyytämäänkään. Yksinollessa mitään tuhoja ei ole tehty toistaiseksi. Kovasti odotamme sitä päivää, kun Myyn voi jättää ulos tarhaan Onnin ja Ilonan kanssa ja silloin meidän paluumme töistä kotiin alkaisi jotenkin muuten kuin kodinhoitohuoneen lattiaa pissasta jynssäten...
Metsässäkin on pentua käytetty ja ihan rohkeasti se siellä liikkuu, tosin lunta on jo sen verran kertynyt, ettei se halua kahlata lumessa kovin pitkää aikaa. Taitaa nahkamasua palella herkästi.
Painoa Myyllä oli tänään tasan 9 kg. Kovasti tuo viikon aikana kasvaa... Mukavalta tuo pentu vaikuttaa kaikinpuolin edelleen. Kyllähän se rajojaan testaa, mutta antaa myös helposti periksi. Melkoinen draamakuningatar se on välillä: jos pikkuisen niskasta sitä nyppäisee, niin koira huutaa kuin hinaaja :D Nuo tuollaiset pienet ojennukset ja muutkin pelottavat möröt (kuten imuri ja lumikola) se tuntuu unohtavan nopeasti. Namilla sen saa houkuteltua melkein minne vaan.
Kuvagalleriaan on lisätty uusia kuvia kansioon Marraskuu 2010. Hankala tuota on kuvata, kun ei pysy hetkeäkään paikoillaan, mutta kyllä noista kuvista varmaan jonkinlaisen käsityksen koirasta saa.

Pentumaista arkea

Ensimmäinen viikko kolmen koiran kanssa on mennyt nopeasti. Koirat saivat lääkkeet ulkoloistartuntaan viime viikolla ja nyt välttelemme koirakontakteja parin viikon ajan. Huushollia on siivottu puhtaaksi mahdollisista öttiäisistä.
On ollut kyllä hauska seurata koirien touhuja! Onni ”sietää” Myytä jo paljon paremmin ja jopa yhteisiä leikkejä on todistettu. Välillä Onni vielä ärähtää Myylle, varsinkin jos se yllättää Onnin tai hyökkää kimppuun kun Onni ei ole leikkituulella. Mutta tosiaan monia kutsuja leikkimään on jo Onnin puolelta nähty ja kolmestaankin nuo ovat mattopainia harrastaneet.
Olen nyt lomalla kotona ja yritän opettaa Myytä talon tavoille. Ruokailuhetket on saatu rauhallisiksi, enää pentu ei pompi ja huuda, vaan malttaa odottaa ruokaansa rauhassa. Työpäivien ajaksi Myy jää kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin rajatulle alueelle ja olemmekin aloittaneet yksinoloharjoitukset pikku hiljaa. Välillä pentu malttaa odottaa rauhassa ja jopa nukahtaa aitaukseensa, välillä taas otetaan takapakkia ja talossa raikuu sydäntä ja korvia särkevä ulina. Vaatii kyllä kärsivällisyyttä odottaa hiljaista hetkeä milloin voi mennä palkkaamaan Myytä, mutta kyllä se tästä. Nyt kun olen lomalla Onni ja Ilona ovat päivän tarhassa, aivan kuin työpäivien ajan ja me Myyn kanssa touhuilemme omiamme. Hyvin ovat isot koirat malttaneet päivystää tarhassa, vaikka selvästi mieli tekisi sisätiloihin meidän kaveriksi. Iltapäivällä sitten Onni ja Ilonakin pääsevät pinteestä ja koko porukka on yhdessä. Jos Myy ei jostain syystä opi jäämään yksin, täytynee jättää Ilona hoitotädiksi sen kaveriksi.
On tuo pentu kyllä hellyttävä. Nyt se nukkuu jaloissani ja kuvittelee olevansa emon tissillä, kova maiskutus kuuluu. Muulloinkin välillä se nappaa Ilonan nisästä kiinni, mutta eihän Ilona sellaista kauaa jaksa katsella. Vahva on tuo muisto emon maitobaarista.
Vaikka Myy onkin melko raju ja äänekäs leikkimään, on se myös vähän säikky oudoille äänille kuten imurin tai lehtien haravoimisesta lähtevälle äänelle. Positiivista on kuitenkin se, että se näyttää pääsevän niistä yli nopeasti ja uskaltaa tulla esim. imurin luokse herkkujen perässä. Luoksetulon Myy on hoksannut kiitettävästi kotiolosuhteissa ja sitä pitääkin harjoitella ahkerasti eri ympäristöissä. Yöt pentu nukkuu jo omassa boksissaan meidän makkarissa. Välillä yö menee ilman pissareissuja ulos, välillä taas tehdään yksi tai kaksi piipahdusta raittiiseen ilmaan. Onneksi ei ole vielä pakkasia, yökkärissäkin tarkenee viedä pennun pikapissalle :D

Juha on treenannut ahkerasti Ilonaa metsässä. Haku on kuulemma parantunut entisestään. Karvapeite kiiltää ja on vahvaa eikä Ilonan iho ole enää rikkoontunut metsässä rymytessä. Lihaksetkin ovat kasvaneet, mutta lisää massaa neiti tarvitsee vielä. Lähiaikoina parivaljakko aikoo mennä fasaanijahtiin. Tässä pari kuvaa Ilonasta eiliseltä:

Sasarnon Arsenic "Myy"

Lisää kuvia Kuvagalleriasta (katso linkit) kansioissa Myy ja Syksy 2010.

Uusi laumanjäsenemme sai kutsumanimekseen Myy, koska hän oli pentueen narttupennuista vilkkain, uteliain ja aina ensimmäisenä menossa. Edellisen postauksen videolinkistäkin (varsinkin nauhoituksen lopussa) huomaa kuinka Myy leikkii vauhdikkaasti ja kovaäänisesti vaikka suurin osa sisaruksista on jo nukahtanut.

Haimme Myyn kotiin viime sunnuntaina. Pitkä ajomatka Oitista kotiin sujui erittäin hyvin. Olimme valmistautuneet äänekkääseen ja energiseen matkaseuraan, leluja ja puruluu oli pakattu mukaan viihdykkeeksi. Pikkuneiti kuitenkin nukkui koko ajan ja matka tehtiinkin yhden pysähdyksen taktiikalla, jolloin Myy oli heräteltävä pisulle.

Kotona tervehdimme ensin Onnin ja Ilonan, jotka ottivat Myyn uteliaana vastaan. Ilona rakastui rotukaimaansa ja onkin leikittänyt Myytä koko ajan. Liekö samanrotuisilla koirilla sopivat geenit toistensa kanssa leikkimiseen, niin hyvin noilla kahdella synkkaa. Vetoleikkiä köysilelulla, pallon kuskaamista ja mattopainia on jo harrastettu. Hauskinta noista kahdesta on mennä Ilonan boksiin pehmeällä patjalle kähisemään. Uudessa kodissaan Myy tutki kaikki huoneet itsenäisesti eikä sitä suuremmin järkytä, jos se jää yksin hämärään huoneeseen.

Onni kyllä tutki Myyn uteliaana, mutta päätti pitää hieman välimatkaa uuteen pikkusiskoonsa. Ei se sentään juokse karkuun pentua, vaan murahtaa sille, jos se tekee kovin läheistä tuttavuutta. Tässä vaiheessa murahdus on tehonnut, Myy juoksee äkkiä kauemmas, mutta seuraavassa hetkessä on jo tulossa takaisin mielistellen Onnia ja lähestyen tätä joko ryömien tai hivuttautuen Onnia kohti kyljellään tai selällään. Pian voi olla, että Onni joutuu turvautumaan järeämpiin keinoihin tuon pikku satiaisen karkoittamiseksi, ellei sitten hyväksy tätä leikkikaverikseen, mitä me kaikki toivomme.

Satiaisista puheen ollen, samaisena sunnuntai-iltana Onni alkoi rapsuttamaan itseään kovasti ja tuota kutinaa on nyt jatkunut tähän päivään saakka. Yöllä se ei osaa rauhoittua, vaan vinkuu ja hankaa itseään mattoon ym. Viime yön se halusikin nukkua ulkona, liekö viileä ilma rauhoittanut kutinan. Mitään suurta punoitusta tai hilseilyä en sen ihosta ole huomannut. Ruokavalio sillä on pysynyt samana koko ajan. Kutina voi johtua jostain ulkoloisesta tai sitten uuden laumanjäsenen aiheuttamasta stressistä. Toivotaan jälkimmäistä ja että kutina laantuu pian. Ilonalla ja Myyllä ei ole tällaista kutinaa. Olisi ikävää joutua antamaan koko laumalle loishäätö, se on aika kova kuuri pienelle pennulle. Jos kyseessä olisi pennun tuoma hilsepunkki, se aiheuttaa oireita nopeasti tartunnan jälkeen, mutta Myyn kasvattajan koirissa ja muissa pennuissa ei ole havaittu ulkoloisia, eli sekin puoltaa stressiä aiheuttajana. Seuraillaan tilannetta nyt pari päivää ja jätetään muut koirakohtaamiset toistaiseksi väliin ettei vaan tartuteta muita. Jos kutkutus edelleen jatkuu, täytyy käyttää ukko eläinlääkärin tutkittavana.

Tosiaan Myy on ollut erittäin reipas pentu. Ikävöintiä ei ole ollut havaittavissa lainkaan. Yönsä se nukkuu boksissaan tai vieressä lattialla nukkuvan isännän kainalossa, johon se kuulemma hivuttautuu aamuyön tunteina. Isot tarpeet Myy on tehnyt joka kerta ulos, pikku pisuja se kyllä ehtii liruttamaan sisälle silloin tällöin. Myy kampeaa syliin aina kuin on mahdollista ja osaa käyttää naskalihampaitaan kiitettävästi. Melkoinen pusuautomaatti se myös on. Se syö kuin hevonen ja huomatessaan ruokakupin otettavan esille se nostaa metelin ja poukkoilee kuin superpallo. Alusta asti on kuitenkin pidetty siitä kiinni, että kuppi ei tule lattialle ennen kuin Myy sulkee suunsa ja pitää tassunsa maassa.

Myyllä on 11 sisarusta, joista muutama muukin on muuttanut tänne pohjoisempaan nimittäin Suomussalmelle ja Kajaaniin. Myös Savon seutu on hyvin sasarnolaisten edustamana. Toivottavasti tapaamme sisaruksia joko pentuetapaamisissa tai kokeissa/näyttelyissä tulevaisuudessa. Tyytyväisiä olemme uuteen tulokkaaseen, mielenkiinnolla odotetaan millainen koira tästä sähikäisestä kehittyy! Kiitos Eija ja Taisto tästä mukavasta pennusta!

Linkki Sasarnon kennelin sivuille löytyy oikealta linkki-listalta. Siellä on mm. esittelyt Myyn Arno-isästä ja Rhea-äidistä.

Lisäys: Kuulin kaverilta, että hänen koiriltaan, joiden kanssa Onni on ollut tekemisissä pari viikkoa sitten, on löytynyt ulkoloisia, joten niistä se Onnin kutkutus todennäköisesti johtuu. Eli soittelen huomenna eläinlääkärille ja pyydän meidän koirille Stronghold-kuurit. Tällaista tämä välillä on näiden elukoiden kanssa :)

Pekua ja muita kuulumisia

Ilona voi hyvin ja porskuttaa kovasti eteenpäin! Turkki on parantunut huomattavasti ja virtaa riittää. Metsässä ja pellolla on päässyt juoksemaan ja haku onkin ollut hyvää koko ajan. Harmi vaan kun lintuja ei ole löytynyt. Vaikka koira voi nyt hyvin, on meillä omistajilla silti joka aamu pelko persiessä ovatko oireet tulleet takaisin. No, täytyy olla optimisti ja uskoa, että hyvin tytölle käy! Noin kaksi viikkoa on kulunut lääkkeiden lopettamisesta.

Onni-höppänä esitti eilen parastaan agi-treeneissä. Oli hienosti kuulolla ja teki kaiken niin kuin pitikin! Sitä edellinen kerta olikin sitten sieltä toisesta ääripäästä… koira karkaili ja haukkui kaikkea mikä liikkui tai ei liikkunut… No, oma vika kun otin sen lähes suoraan autosta kentälle, ilman minkäänlaista lenkkeilyä, missä purkaa suurin osa energiasta. Eilen kävelin sisukkaasti sen kanssa viimassa ja sateessa ennen treenejä, kyllä kannatti! Landehaukkujen möllitokokurssi peruuntui, mutta ei hätää, ei harmita, sillä meidän omalla yhdistyksellä on sen verran mielenkiintoiset suunnitelmat talven tokojen varalle.

Jossain edellisessä viestissä vihjailinkin uusista tuulista tulevaisuudessa. Nyt voin selventää sen verran, että meille tulee uusi laumanjäsen. Haemme pennun kotiin viikonloppuna Sasarnon kennelistä Oitista. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 5 viikon iässä ja silloin kaikki nartut olivat tasaisia ulkonäöltään ja luenteeltaan. Nyt luovutusiän lähestyessä erojakin on alkanut löytyä ja meillä on tällä hetkellä mahdollisuus valita omamme kahdesta narttupennusta: toinen on söpönassu, vilkas touhutiina ja toinen tasaisempi, rauhallinen ja niukkakarvaisempi tyylikäs koiranalku.

Tässä videota pennuista 6vk 4pv ikäisinä. Voi tuota vauhdin määrää!

PS. Äipälle ja iskälle tiedoksi, että tuo otsikon Peku tarkoittaa siis pentukuumetta :)

Lokakuun eka viikko

Yllä olevat kuvat eilisen lenkiltä. Kuvassa siis myös Salli eli Ciasman Pirttihirmu. Kiitos kuvista Emma!

Ilonalle kuuluu hyvää. Koira on pirteä kuin peipponen ja karvakin parantuu koko ajan. Eilen Ilona pääsi tauon jälkeen jahtiin Kuusamossa. Lintutilanteita ei ollut tullut kuin yksi, kun Ilona oli mökin pihassa seissyt pyytä puuhun. Eri tilanteessa isäntä oli ampunut pyyn ja pyytänyt Ilonaa noutamaan ja hienon noudon oli Ipana tehnytkin. Ennen kuin suuremmin hehkuttaa Ilonan hyvää vointia, on syytä muistaa, että antibioottikuuri on vielä päällä noin viikon verran. Sen jälkeen alkaakin jännitys... Jos koira pysyy terveenä, voidaan tuo aivokalvontulehdus-diagnoosiepäily unohtaa! Korostan sanaa EPÄILY, mitään varmaa diagnoosiahan ei ole pystytty tekemään. Kyseessä on täytynyt olla jokin muu pitkittynyt tulehdustila. Pitäkää peukkuja!

Kolme Ilonan sisarusta osallistui Junkkariin (alle 2v. koirien jalostustarkastus: KAER-koe ja ulkomuotoarvostelu). Iita sai kokeesta NUO2-tuloksen, Iina ja Iiris jäivät tuloksetta. Ulkomuotoarvostelusta Iita ja Iina saivat ERIt.

Onnin kanssa jatketaan agin jatkokurssilla Tyrnävän Koiraharrastajissa ja marraskuun alusta alkaen Landehaukkujen järjestämässä möllitokossa.

Uusia tuulia...

Ilona kävi viime viikon loppupuolella uudella eläinlääkärillä, joka esitti uuden teorian Ilonan sairastelusta: likalla on pitkittynyt tulehdus. Sen imusolmukkeet rinnassa ovat kovasti laajentuneet. Kortisoni jätettiin pois ja tilalle parin viikon antibioottikuuri. Ruokavalioon muutos: nappula eri merkkiin ja jauheliha pois. Enemmän kasviksia ja hedelmiä tilalle. Tällainen muutos on helppo toteuttaa ja jännityksellä odotamme miten tässä käy, palaavatko vanhat oireet ja milloin. Ilonan takimmaisen nisän vierestä löytyi myös pahkura, joko tulehtunut imusolmuke tms tai kasvain. Seuraamme muuttuuko se, ja tänään näyttääkin, että se on pienentynyt.
Onni oli taas pätevänä agikentällä. Tokoharjoittelua on tehty kotosalla, tällä viikolla onkin viimeinen ohjattu harjoitus, saapa nähdä missä porukassa jatkamme harjoittelua vai jääkö toko talveksi omatoimisuuden varaan.
Onnin siskon Seitan lonkat on kuvattu tuloksella A/A ja kyynärät 0/0, hienoa! Seitalle on luvassa pentuja loppuvuodesta :)
Ilonan siskot Iita ja Siiri ovat jo esiintyneet KAER-kokeessa tuloksilla NUO3 ja NUO2, onnea! Koekertomukset löytyvät koirien omilta sivuilta.
Muitakin uusia tuulia on tulossa, mutta niistä lisää myöhemmin :)

Onnea 2-vuotiaalle Onnille!

Tänään on siis kulunut 2 vuotta, kun karvapallero syntyi maailmaan. Onnea siis Miskajasmin N-pennut! Ukon syntymäpäivää ei ole juhlittu, melkeinpä päinvastoin, sillä Onni kävi tänään terveystarkastuksissa ja ukko nukkuu yhä pois nukutuksen jälkeistä pahaa oloaan. Silmät ja polvet todettiin terveiksi, kyynärien ja lonkkien tulosta jäämme odottamaan Kennelliitosta. Lonkkien muoto oli eläinlääkärin mukaan hyvä, mutta vähän löysyyttä molemmissa oli. Saa nähdä mikä tulos tulee...

Ilonan tilanteeseen emme saaneet mitään uutta tietoa, myös tämä eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on autoimmuunisairaus, luultavammin aivokalvontulehdus.

Ilona on lomamme aikana päässyt jahtiin, vähän aikaa kerrallaan, koiran kunto mielessä pitäen. Muutama mallikas seisonta on nähty ja likka vaikuttaa edelleen lupaavalta. Ei ole myöskään rynnännyt lintujen perään avanssin jälkeen. Tähän mennessä yhtään pudotusta ei ole saatu.

Ikäviä uutisia

Ilona sairastui taas. Huolimatta meneillään olevasta kortisonikuurista. Maanantaina tullessamme töistä kotiin, Ilona käveli selkä köyryssä, vaisusti häntäänsä heilutellen pois tarhasta. Läähätti ja tärisi. Samat oireet siis kuin ennen. Kuume ei ollut vielä noussut, mutta selkeästi kipeä koira oli. Nostimme heti kortisoniannosta ja parin tunnin päästä koira olikin taas ennallaan. Soittelin tiistaina eläinlääkärille, joka määräsi Ilonalle pidemmän kuurin, jossa annosta lasketaan hitaammin kuin edellisessä kuurissa. Ilonahan oli nyt parin viikon ajan syönyt Prednisolon-kortisonia 10mg joka toinen päivä ja tarkoitus oli vielä kolmannen viikon jälkeen antaa kolmen viikon ajan 10mg joka kolmas päivä. Tämä meneillään oleva annos ei vaan nyt jostain syystä riittänyt ja sairaus puhkesi taas.

Aivokalvontulehdushan voitaisiin varmistaa aivoselkäydinnestenäytteestä (joka voitaisiin ottaa Aistissa tai YES:ssa Helsingissä), mutta koska Ilona on jo syönyt kortisonia, tulos ei olisi luotettava. Samaisilla klinikoilla voitaisiin myös tehdä TT- tai magneettikuvaus, jolla voisi sulkea pois kehityshäiriöitä yms, mutta tällä hetkellä näihin tutkimuksiin emme koiraa vie, koska on suuri todennäköisyys että niiden jälkeen tilanne olisi sama kuin nyt. Mihinkään rakenteelliseen vikaan eivät Ilonaa hoitaneet ell:t usko, kaularanka näyttää olevan kunnossa, joten siinä mielessä he eivät ole magneettikuvausta suositelleet. On mahdollista, että pidempi kortisonikuuri parantaa koiran (tai sitten se joutuu loppuelämänsä ajan syömään lääkkeitä…). Toivotaan, että Ilonan elimistö kestää uuden pitkän kortisonikuurin ja että sairaus ei puhkea sen jälkeen. Nyt kesän aikana Ilonan karva on kovasti huonontunut, saa nähdä millaiseksi menee kun lääkeannokset taas kasvaa… Nutrolin-öljy, biotiini sun muut tropit on käytössä karvan ja ihon kunnon parantamiseksi.

Onni porskuttaa entisellään. Ensi tiistaina on terveystarkit Joensuussa ja samalla eläinlääkäri Ahoa jututetaan myös Ilonan tilanteesta. Josko häneltä saataisiin jotain uutta tietoa tai vaihtoehtoja… Ilona käytetään ensi viikolla myös eläinhomeopaatilla, mielenkiintoista nähdä millainen kokemus se on.

Onnissa on huomattu selkeä muutos kesän aikana. Ukosta on tullut enemmän läheisyydenhakuinen. Ennen Onni kyllä kerjäsi rapsutuksia, mutta istahti puolen metrin päähän eikä tykännyt jos emäntä tai isäntä tuli ihan kylkeen kiinni. Nykyään ukko kiepsahtaa kainaloon ja saattaa iltaisin pötköttää hetken sängyssä meidän välissä nauttien rapsutuksesta ja jutustelusta! Meillä onkin tapana iltaisin jutella päivän kuulumiset Onnin kanssa juuri ennen nukahtamista. Niin joo, meillähän koirat eivät tule sänkyyn…. mutta kun toinen on niin suloinen!

Uusia kuveja

Lisää kuvia galleriassa kansiossa "Loppukesän 2010 tunnelmia".

Onnin eiliset agit menivät oikein positiivisesti lukuunottamatta sitä, että ukko otti yhdet lähdöt tien varteen pissalle, nartun perässä, onneksi tuli sieltä samantien pois... Sen jälkeen käyttäytyikin kuin enkeli. Otettiin pöytää, pujottelua, keinua ja hyppy-putki-yhdistelmillä radan pätkää. Oli kivaa! Erityisesti mieltä lämmitti, kun Onni sai kehua valmentajalta siitä, että ei ole milläsäkään keinulla, ei pelkää keinun liikettä eikä rämähdystä maahan.

Viikon kuulumisia taas

Taas itselle muistiin eiliset tokottelut Onnin kanssa:

-Nouto: kapulan pitämistä, Onni näytti nyrpeää naamaa, mutta välillä jopa piti pureksimatta kapulaa suussaan ehkä noin sekunnin sadasosan. Emännältä vaaditaan nopeita refleksejä palkkaamisessa (ja joo, naksutin ois tässä hyvä, emäntä on juuri perehtymässä sillä kouluttamiseen).
-Hyppy: otettiin mukaan hypyn jälkeinen seisominen, meni ihan hyvin.
-Seuraaminen: Onni oli hyvässä vireessä, jopa edisti vähän, mutta tosi hyvin ja innokkaasti teki. Voimme pidentää matkaa muutaman metrin.
-Käännökset: Onnin takapään käyttö vielä vajavaista, peruuttamisharjoitukset jatkukoon. Vasemmalle käännöstä voi silti jo harjoitella liikkeestä. Oikealle käännös parempi.

Viime viikolla olimme pitkästä aikaa agilityssa. Se olikin alkeiskurssin viimeinen kerta ja nyt jatkamme jatkokurssilla. Ennen treenejä kävin ukon kanssa puolen tunnin juoksulenkin, mikä näytti tehoavan hyvin ja Onni jaksoi keskittyä agilityssa itse asiaan. Toki esteiden suorittamisen väliajoilla se kyttäsi toisia uroksia, mutta käskyn alla toimi ihan hyvin. Saa nähdä miten jatkossa käy, kun vaatimustaso lisääntyy ja koira pitäisi toimia jo pieniä radanpätkiä ilman hihnaa... Tänään saadaan jo jotain osviittaa, kun on taas harkat.

Ilona, tai ainakin Ilonan isäntä odottaa jo kovasti viikon päästä alkavaa metsäkanalinnun metsästyskautta. Välillä Ilona onkin tehnyt mallikkaita riistatöitä, joten mielenkiinnolla odotamme miten se käyttäytyy "tositilanteessa". Sorsajahdissa Ilona teki hienoja vesitöitä noutamalla ammutut linnut milloin mistäkin ojasta tai järvestä. Hyvä homma! Saunapihan Iitan blogissa on komea kuva, missä Iita poseeraa vesilintusaaliin kanssa, siellä on ainakin passipaikat olleet kohdallaan!

Poroja ja sorsastusta

Viime viikonloppuna olimme mökkeilemässä Kuusamossa. Ilona pääsi sorsametsälle ja olikin hienosti noutanut vedestä ne kaksi pudotettua lintua. Sisko Iita oli pistänyt vielä paremmaksi ja Iitan blogissa onkin hieno kuva, jossa tyttö poseeraa lintusaaliin kanssa :) Tänään Ilona pääsee hanhijahtiin, toivottavasti onni potkii ja Juha saa ammuttua hanhen, pääsisi Iippa töihin vähän suuremman kokoluokan linnun pariin! Saunapihan Iinan lonkat kuvattiin A/A. Nyt pentueen 12 koirasta kolmen lonkat on kuvattu, kaikki A:ta, hieno homma! Ilonan ja Onnin terppatarkit on syyskuun puolivälissä, saa nähdä millaiset tulokset tulevat. Ilonalta kuvataan lonkat ja kyynärät, Onnilta niiden lisäksi tutkitaan polvet ja peilataan silmät.

Me Onnin kanssa emme osallistuneet sorsastukseen vaan tutustuimme Kuusamon luontoon: juoksulenkki meinasi mennä ihan höpöksi, kun satuimme porotokan keskelle. Siinähän oli Onni-porokoiralla ihmettelemistä kun poroja putkahteli melkein joka pusikosta näköpiiriin! Onni oli onneksi kytkettynä, joten porojen perään se ei päässyt vaikka mieli teki. Onneksi ukko ei haukkunut poroja yhtään, ihmetteli vain kovasti. Lisäksi törmäsimme teeripoikueisiin useamman kerran. Lintukanta näyttää ihan hyvältä tuolla suunnalla.

Reilu viikko sitten kävimme yhteislenkillä Sallin, Muston ja uusien tuttavuuksien Moskun (Dagolas Rakkaani Mun) ja Saivan (Tulettaren Charlotta) kanssa. Onni otti ja rakastui Saiva-neitiin ja koko lenkin ajan kulki Saivan perässä. Illalla kotona vielä ulvoi kaihoisan serenadin :D Yllä olevat Onnin kuvat ovat lenkiltä (Kiitos Emma kuvista!) ja lisää kuvia löytyy Sallin ja Saivan blogeista Kyseisenä iltana oli vähän liiankin kuuma sää lenkkeillä joten kuvissa koirat näyttävät melko läkähtyneiltä. Mosku-pentu oli kyllä suloinen ilmestys!

Match show 29.8.10

Tyrnävän koiraharrastajat järjestää 29.08.2010 Match Shown Kaakkurin Citymarketin parkki-alueella (moottoritien puoli).

Voit ilmoittautua ennakkoon sähköpostilla osoitteeseen sihteeri(a)tyrnavankoiraharrastajat.fi, saat vastausviestissä maksuohjeet. Ilmoittautua voit myös paikan päällä alkaen klo 10. Kehät isoille ja pienille alkavat klo 11. Ilmoittautumismaksu 5 €/ koira luokista riippumatta. Rokotustodistukset mukaan!

Myös lapsille ohjelmaa mm. Lapsi ja koira -kilpailu! Hyvät tuomarit ja palkinnot!

Tuomarit:
isoille aikuisille Petra Palukka
isoille pennuille Arja Sarpola
pienille aikuisille Suvi Väänänen
pienille pennuille Satu Dunder.

Tervetuloa!

Kyyhkyjahdissa

Ilona on päässyt ensimmäistä kertaa kokemaan tositoimet, kun kyyhkyjahti alkoi maanantaina. Aamuyöllä isäntä ja Iippa suuntasivat passipaikalle, kun taas emäntä ja Onni jatkoivat tyytyväisinä unia. Aamulennolta ei saalista tullut, mutta mukava oli kuulla, että Ilona oli malttanut olla passissa hiljaa ja nukkunutkin välillä. Iltalennolta tuomisina olikin jo yksi kyyhky. Ammuttaessa Ilona oli lähtenyt liikkeelle ilman lupaa, mutta isännän komennettua sen takaisin Ilona oli suorittanut hienon noudon pudottamatta kertaakaan vielä elävää lintua, hieno-taitava Ilona! Seuraavan päivän jahdista oli tuomisina myös yksi kyyhky. Hyvä alku tämäkin, vaikka kuulemma lintuja ja tilanteita pudottaa olisi ollut enemmänkin.

Onnin kanssa tokoiltiin eilen seuraavasti:
- hyppy: tekee liikkeen ilman käsi- ym. apuja reippaasti, nyt lisätään seis-sana
- seuraaminen: ei ollut vireessä vaan jätätti, täytyy ottaa vaan parin askeleen verran ja palkata reilusti, ei liikaa toistoja ettei pääse kyllästymään
- lyhyt paikalla olo: ei moittimista
- sivulla maahanmeno: mennyt eteenpäin, mutta edelleen tarvitsee käsiavun, jotta asento olisi suora
- peruutus: lähtee menemään mutkalle, täytyy kotona harjoitella ”kujassa” ja tehdä vain parin askeleen verran

Tokon jälkeen menimme pesiskentälle katsomaan peliä. Siellä Onni sai paljon rapsutuksia ja lisäksi leikkiä lagotto-Onervan ja bichon-Olgan kanssa. Ukko oli melko väsynyttä poikaa kun kotiin päästiin.

Toiminnan viikko

Maanantaina Ilona kävi vesityökokeessa. Nuorten luokan suoritus meni nappiin, tuloksena 5p ja maininta erinomainen suoritus. Mukava oli seurata koirien työskentelyä, avoimen luokan kokeessa nähtiin monenlaista suoritusta, kun koirien piti noutaa lintu vastarannalta melko pitkän uintimatkan takaa. Myös Saunapihan Iita on suorittanut vesityökokeen, onnea!

Tiistaina kävimme Onnin kanssa agilitykentällä tekemässä seuran uusia esteitä, A-estettä, rengasta ja pöytää. Ukko ei arastellut A:ta yhtään ja muutkin menivät näppärästi. Harmi, että eiliset harkat piti perua, agility on niin mukavaa! Ilona oli kentän laidalla kannustusjoukoissa ja rauhallisesti malttoi seurata sivusta. Illalla Juha ja Ilona kävivät vielä metsässä katsomassa näkyykö kyyhkyjä ja siellähän niitä oli, niin kuin myös kyyhkynmetsästäjien virittelemiä kojuja ja ruokintapaikkoja.

Koko keskiviikkopäivän satoi vettä ja jännitimme voiko tokoharkkoja ollenkaan pitää. Kotipihalla lähtiessä salama räsähti komeasti johonkin lähelle. Onni sitä tietysti sähkähti, mutta palautui onneksi nopeasti ja pääsimme matkaan. Harkkoja ehdittiin pitää noin puolituntia kunnes vesisade yltyi ja oli pakko lopettaa. Teimme hyppyä, liikkeestä seisomista, maahanmenoa ja perusasentoa. Meidän perheen metsästäjät olivat samaan aikaan metsässä asentamassa kamppeita valmiiksi ensi viikon kyyhkyjahtia varten. Ukkosmyrsky nousi nopeasti päälle, mutta onneksi me kaikki selvisimme kotiin suurin piirtein ehjin nahoin. Ilona ei onneksi välitä ukkosesta. Onnista kyllä huomaa, että nyt hiukan pelottaa, mutta ihan toimintakykyisenä ukko silti säilyy. Myöhemmin illalla taivas selkeni ja kävimme Onnin kanssa juoksulenkillä. Alussa Opa vetää, mutta tajuaa lopulta tasata vauhtinsa minun hölkkäni kanssa.

Eilen käytiin koko porukalla suolla katsomassa kyyhkyjahtipaikkaa. Muuten vietimmekin rauhallisen koti-illan, vaihteeksi.

Viikonloppuna on tiedossa reissu tuttavien mökille, jonne koiratkin ovat tervetulleita. Sekä myös vähän omatoimista agi- ja tokoharjoittelua.

Siirin lonkat kuvattiin A/A, onnea hyvistä tuloksista! Meidän koirien terveystarkastukset tehdään mahdollisesti syyskuussa, täytyy vielä selvitellä eri paikkojen hintoja yms.

Eiliset tokottelut

Muistilista eilisistä tokotreeneistä:

- luoksepäästävyys ok, ekalla kerralla Onni nousi tervehtimään tulijaa
- perusasento ok, välillä vähän vino
- perusasennosta maahanmeno: laskeutuu lonkka-asentoon, joten autetaan kädellä oikeaan asentoon
- kaukot: hyvällä alulla, korostettu käsiapu mukaan istumaan nousuun, ettei koira siirry eteenpäin
- seuraaminen: ihan jees, voi vähentää namitusta. Oikealle kääntymistä alamme harjoittelemaan, siihen nami avuksi ettei koira jätätä.

Eilen kävimme uimassa ja eka kertaa Ilona ui isäntäväen kanssa. Olihan tyttö ihmeissään, taisi olla vähän hätäkin kun isäntä ja emäntä vaan lilluu vedessä. Ilona ui meidän ympärillä ja teki muutaman oman uintilenkinkin poijujen luokse (luuli poijuja damiksi ja yritti ottaa niitä suuhunsa, hassu). Mukava oli huomata, että Ilona tykkää uimisesta muutenkin kuin noutamiseen yhdistettynä.

Hellettä, hellettä...

Näillä hellekeleillä on mukava viedä Ilona vesityöharjoituksiin, koirakin viilentyy uimisen lomassa. Ilonahan ei vielä ole uinut omaksi ilokseen muuten vaan, vaan ainoastaan silloin kun veteen heitetään jotain noudettavaa. Siiri ja Moona tykkäävät uimisesta ja ovat oppineet uimaan veneen perässä ja pitäisikin viedä Ilona Moona-äipän uimakouluun. Nuorten luokan vesityö sujuu Ilonalta jo hyvin (eli lintu heitetään koiran eteen veteen ja koira noutaa sen sieltä pudottamatta lintua) ja nyt siirrytäänkin jo avoimen luokan vesityön treenaamiseen. Käsittääkseni silloin lintu heitetään vesistön yli vastarannalle, josta koira käy sen hakemassa (vai oliko tuo jo voittajaluokkaa, ei voi muistaa)…
Onnin kanssa jatkamme tokoharrastusta Landehaukkujen ryhmässä. Ollaan kuulemma ihan hyvällä alulla eri liikkeissä. Eilen alkeiskurssin viimeisellä kerralla kertailimme jo opittua ”temppuradan” avulla: kontaktikävelyä, eteen tuloa, liikkeestä seisomista, seuraamista, peruuttamista, hyppyä, paikalla oloa, perusasennosta oikealle kääntymistä perusasentoon, luoksetuloa ja merkkiä. Perusasennosta vasemmalle käännös ei vielä onnistu, täytyy ensin opettaa Onnille peruuttaminen… Mukava kurssi tuo on ollut, meidän lisäksi oppilaana on ollut vain australianpaimenkoira Eppu omistajineen joten olemme saaneet lähes yksityisopetusta :) Jatkokurssille tuleekin neljä koiraa, joten häiriö lisääntyy, mikä on vaan hyvä juttu.
Agilityssä olen alkanut palkkaamaan Onnia nakkien lisäksi myös lelulla, mikä näyttää toimivan. Yksittäiset esteet sujuvat jo mukavasti ja niihin Onni jaksaa keskittyä. Esimerkiksi keinun rämähdys maahan ei näytä hetkauttavan ukkoa mitenkään. Seuraavaksi varmaankin otetaan jo muutaman esteen sarjoja, saapa nähdä kestääkö Onni niitä vai hajoaako mielenkiinto muualle. Saisi vaan helteet väistyä niin voisi treenata tehokkaammin, nyt koira ei jaksa touhuta kuin hetken kerrallaan. Onneksi kotona sisällä ilmalämpöpumppu viilentää, minkä koiratkin ovat huomanneet ja viihtyvät iltaisin sisällä enemmän kuin ennen.
Ilonan veli Iikka oli Kemin kansallisessa näyttelyssä viikonloppuna. Tuloksena oli EH ja arvostelu oli kuulemma ollut muuten hyvä, mutta liikkeitä oli kuvattu honteloiksi :)

Saunapihan Iikka (kuvaaja Laura Posti)

Kesän kuulumisia

Kesä alkaa olla jo liian hyvässä vauhdissa, huomenna koittaa minulla töihin paluu. Mukavasti loma menikin. Olimme mökillä reilun viikon ja muuten puuhailimme kotona. Ilona on harjoitellut kylmän linnun noutoa sekä maalla että vedessä, hyvällä menestyksellä. Ilonan veli Iikka suoritti pentueen ensimmäisenä nuorten luokan vesityökokeen täysillä pisteillä, onnea Iikan porukalle!
Onni ei uimisesta välitä, kahlailee vain rantavedessä. Onnin kanssa olemme käyneet tokon ja agin alkeissa. Ukko pudottaa parhaillaan pohjavillaansa, joten näyttelyt ovat nyt tauolla.
Muutamia uusia kuvia löytyy kuvagalleriasta.

Hieno-taitava Onni

Vaikka me ollaan vasta agilityn alkeiskurssilla ja vaikka koirat pidetään harkoissa kiinni niin silti olen tosi tyytyväinen ja ylpeä Onnin työskentelystä eilisissä treeneissä. Onnin kontakti sai kehuja valmentajilta ja hyvin ukko jaksoikin kuunnella minua. Koko tuntia Onni ei vielä jaksa keskittyä, mutta se ei haittaa. Eilen tehtiin pujottelua ohjureitten kanssa ja välillä Onni oli hajulla siitä mikä on homman nimi ja että ohjureiden yli ei saa pomppia (vaikka kokeili se sitäkin välillä). Putkea, puomia ja hyppyäkin otettiin. Puomilla vauhtia riitti ihan mukavasti, mutta Onni malttoi silti rauhoittua loppupään kontaktilla.
Selkeästi viime aikojen tokotreenit ovat parantaneet kontaktia. Viimeksi tokossa kerrattiin eteen istumista, perusasentoa, maahanmenoa ja luoksetuloa. Uutena otettiin hyppyä ja seuraamista. Ainoa miinus Onnille tuli karkaaminen luoksetulosta toisen koiran luo. Onneksi pahimmilta rähinöiltä vältyttiin… Ensin näytti, että Onni ei provosoidu muista koirista mutta juuri ennen luoksetuloa toinen koira ryntäsi Onnia kohti ja sekös jäi ukon mieleen ja näin luoksetulotreeni meni pilalle. Muuten ukon suoritus oli kiitettävä, tästä on hyvä jatkaa!
Eilen illalla kävi ensimmäistä kertaa niin, että pihan portti jäi vahingossa auki. Onni päästettiin ulos pihalle ja niinhän se oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja painellut portista ulos. Sisällä me havahduimme erilaiseen vahtihaukkuun. Menin kutsumaan ukkoa sisälle ja huomasin, että sehän on portin väärällä puolella, talon vieressä tien pientareella päivystämässä. Onneksi tajusin olla karjaisematta mitään vaan iloisesti kutsuin sitä luokse ja sieltähän se heti tulikin. Hyvä poika! Toivottavasti ei ollut säikytellyt ohikulkijoita…
Saksanseisojakerhon päänäyttely on tulevana viikonloppuna Lapualla. Toivotamme onnea Ilonan sisaruksille kehään, ja kasvikselle ampumakilpailuun!! Ainakin Iiris ja Iita ovat osallistumassa.

1. tokotreenit, agia ja muuta

Tokon alkeiskurssilla ekalla kerralla opettelimme kontaktia, perusasentoa (meillä vähän vino), maahanmenoa (Onni ottaa herkästi lonkka-asennon, pitäisi pysyä suorana), paikalla olemista, luoksetuloa sekä luoksetulosta eteen istumista. Onni oli ihan reipas ja saimme paljon hyviä vinkkejä sekä tietysti kotiläksyjä, joita ollaan yritetty harjoitella. Tänään on kurssin toinen kerta ja nähdään ovatko liikkeet parantuneet.
Torstaina olimme myös agin alkeiskurssilla, jossa harjoittelimme koiran kanssa hyppyä ja putkea sekä kuivaharjoitteluna pujottelua. Onnihan oli agin alkeissa jo talvella, mutta siellä uusia asioita opeteltiin liian kovalla tahdilla eikä Onni jaksanut keskittyä (=minä en saanut ukkoa motivoitua tarpeeksi). Nyt kokeilemme lajia uudelleen. Tällä kertaa etenemisvauhti on maltillisempi. Opettelemme vain esteet eikä esimerkiksi pitkiä ratoja eikä ohjauskuvioita tule ollenkaan.
Ilona sairasti viime viikolla suolistotulehduksen. Oksensi ja ripuloi useana päivänä eikä ruoka maistunut ja kun ripulin seassa huomattiin verta, vein tytön lääkäriin. Lääkäri totesi Ilonan vastustuskyvyn olevan kortisonilääkityksestä johtuen matala ja näin suolistoon oli päässyt joku pöpö. Koira oli myös hiukan kuivunut, joten Ilona sai pari pussia suolaliuosta suoraan suoneen. PVK oli normaali eikä vierasesinettä epäilty, joten koiralle annettiin antibiootit. Eilen masu ja tuotokset olivat jo normaalit eli tästäkin selvittiin. Parin päivän päästä kortisonilääkityskin loppuu ja sitten kyllä toivomme PITKÄÄ taukoa sairasteluista. Tämä viimeiset puolisen vuotta ovat kyllä olleet Ilonalle rankkaa aikaa :(
Eilen meillä sentään oli hauskaa kun Emma ja Salli tulivat vierailulle! Koirat rallattelivat mielissään pitkin pihaa ja tulivat oikeen hyvin juttuun toistensa kanssa. Tässä muutama Emman napsaama kuva, kiitos Emma!

Onnin kesälomatunnelmia

Onnin hurjastelua naapurin Siirin kanssa mummolan lomalla (kuvat Pirjo J.)







Ukko kotiutui vihdoin eilen ja olihan se ihmeissään, kun kotipiha oli sillä aikaa aidattu ja nyt koirat voivat olla irti pihalla. Tilaa on juosta ja painia :) Onni kävi eilisillan ihan ylikierroksilla ja yritti vahtia pihan jokaista nurkkaa yhtä aikaa. Toivottavasti ei jää moinen vahtiminen ja haukkuminen päälle...
Tänään alkaa tokon alkeiskurssi Landehaukkujen järjestämänä. Saapa nähdä saanko Onnin keskittymään vai meneekö koko homma murkkuikäisen kukkoiluksi muille koirille.
Ilona on toipunut hyvin, toki kortisonikuuri on vielä päällä.

Ilona sairastaa vol. 3 -nopea tervehtyminen

Sunnuntaina jo näimme viitteitä siitä, että Ilonalla ei ole kaikki kunnossa. Tyttö oli päivällä väsynyt, vetämätön ja jäykähkö. Iltaa kohden Ilona kuitenkin piristyi ja luulimme jo tulkinneemme sen käytöstä väärin. Ikävä kyllä maanantaiaamuna oireet palasivat ja iltapäivällä koira oli selkeästi jäykkä, vaisu ja kipeä. Kuumetta ei vielä ollut. Eli aivan samat oireet kuin edellisinä kertoina, lukuunottamatta kuumetta. Soitimme eläinlääkärille ja hän kirjoitti samantien kortisonireseptin, kuten jo edellisellä kerralla olimme sopineet. Nyt Ilona aloitti siis pelkästään kortisonin, ei antibioottia. Ja kuten toivoimme, oireet olivat poissa vajaa vuorokausi ensimmäisestä lääkeannoksesta -kortisoni siis tehoaa hyvin. Eli koiraa vaivaa mahdollisesti joku kortisonihoitoon vastaava aivokalvontulehdus, lihaskalvontulehdus tms. Tiistaista alkaen koira on ollut oma pirteä itsensä, mitä nyt juo paljon enemmän kuin normaalisti, kiitos lääkkeen. Aiomme leikkauttaa Ilonan tulevaisuudessa, ajankohdasta täytyy vielä keskustella lääkärin kanssa. Ilonallahan on nytkin juoksu, joten voi olla, että sairastuminen on kytköksissä hormonivaihteluihin. Joka tapauksessa, Ilonaa ei käytetä jalostukseen tämän mystisen sairauden takia, joten kohdun poisto helpottanee elämää muutenkin. Toki mahdollinen jalostuskäyttö riippuisi monesta tekijästä ilman tätä sairauttakin (koe- ja näyttelytulokset ym). Ilonan sisaruksilla (11 sisarusta) tällaista vaivaa ei ole ollut, joten yksittäisestä tapauksesta lienee kysymys, eikä perinnöllisestä. Ilona ei siis osallistu Lapuan näyttelyyn, ehkä menemme sinne turistiksi katsomaan muiden sisarusten koitosta :)

Onni on ollut viikon lomalla mummolassa. Kovasti se siellä viihtyy, tykkää tutkia mummon puutarhaa ja pelata palloa :) Huomenna menemmekin sinne katsomaan pientä vastasyntynyttä siskon poikaani (ihan ihmisvauva tällä kertaa :)) ja katsotaan otammeko jo Onnin mukaan kotiin vai jääkö se vielä lomalle viikoksi.

Onnin sukulaisten tuoreita kuvia

Onnin sisko Seita (M.Nutukas) Siilinjärven ryhmiksessä 22.5. Tulos NUO EH3. Kuvaaja Heli Leskinen.




Onnin isä Turnukan Väinö Vesseli oli rotunsa paras Haminan kv-näyttelyssä 22.5. Kuvaajana Eija Kimmo.

Huh hellettä!

Meidän koiraperheessä tapahtuu. Perjantaina Ilonalla alkoi juoksu. Nyt on tiputellut ihan kunnolla, viimeksi maaliskuussa Ilona aloitti juoksunsa, mutta sairastui, jolloin juoksu loppui ensimmäisten päivien jälkeen. Toivomme, ettei juoksu tällä kertaa laukaise sairastumista, vaan menisi normaalisti. Se olisikin ohi sopivasti ennen kesälomia, eikä seuraavan juoksun pitäisi osua metsästyskaudelle, toivottavasti.
Onni on tietysti tohkeissaan Ilonasta leijuvista ihanista tuoksuista. Ruoka on kuitenkin vielä maistunut ja ukko malttaa jättää Ilonan rauhaan kun käsketään. Onnilla on myös muita huolia. Perjantaina Onni otti yhteen tuttavien mäyräkoirauroksen kanssa. Ennen kuin saimme erotettua riitapukarit toisistaan, mäykky ehti puraista Onnia etutassuun. Ranteen etu- ja takapuolella on selvät kulmahampaan reiät. Vielä lauantaiaamuna Onni ontui jalkaansa, joten emme lähteneet Hyrynsalmelle koiranäyttelyyn. Soitin varmuuden vuoksi päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi haavan hoidossa sekä kirjoitti antibiootti- (Synulox) ja kipulääke (Rimadyl) reseptin. Puremahaavat ovat herkkiä tulehtumaan ilman tällaista hellettäkin, joten parempi antaa ab-kuuri näin varmuuden vuoksi. Olen huuhdellut haavaa ja vaihtanut sidettä ahkerasti. Haava näyttää ihan hyvältä, toivottavasti myös tämän työpäivän jälkeen, jonka koirat joutuvat viettämään tarhoissaan. Saa nähdä onko side vielä paikoillaan, kun tulemme kotiin… Perjantaina Onni sitten lähtee mummolaan lomalle, pois Ilonan tuoksuista.
Ensimmäiset helteet ovat kyllä ihania, mutta koirilla on ollut tukalan kuuma. Viikonloppuna ne viihtyivät enimmäkseen sisätiloissa tai makoilivat terassilla varjossa tarkkaillen ohikulkevia ihmisiä. Onnia en ole tällä hetkellä ilmoittanut mihinkään näyttelyyn. Ensin parannellaan tassu rauhassa ja katsotaan alkaako karvanlähtö kunnolla vai ei. Ilona on ilmoitettu Lapualle 20.6. Saksanseisojakerhon päänäyttelyyn. Oulussa ja Ylivieskassa on heinäkuussa kansainväliset näyttelyt, joihin olisi mukava osallistua, ovathan ne niin lähellä. Jätän ilmoittautumiset viime tippaan ja harkitsen tilannetta sitten.

Kuusamossa

Kuva: Pirjo Kivijärvi


Kuva: Johanna Lämsä

Viikonlopun vietimme Kuusamossa. Ilona jätettiin kasvattajalle hoitoon ja kovasti siellä oli taas riehuttu Siiri-siskon kanssa. Onni esiintyi lauantaina Kuusamon ryhmiksessä. Opa oli nuorten luokan ainoa koira ja esiintyi hienosti kehässä. Tuloksena oli EH. Tuomarina oli Teuvo Kangas. VSP oli komea turrukka uros Lumikummun Lapinleimu ja ROP sekä RYP-2 kaunis Kivimarjan Suopunkityttö.

VSP Lumikummun Lapinleimu (kuva: Johanna Lämsä)


ROP Kivimarjan Suopunkityttö (kuva: Johanna Lämsä)

Onnin arvostelu:
Ruskea merkein, keskikokoa kookkaampi. Mittasuhteiltaan oikea, jolla varsin hyvä pää, hyvät korvat, hyvä runko, hyvät eturaajat. Takaraajoissa polvikulma saisi olla selvempi. Oikealaatuinen turkki, ei täysin valmis. Hyvä häntä. Normaali luonne ja liike.


Näyttelyn jälkeen vierailimme sukulaisissa useammassa paikassa. Onni pääsi leikkimään 5kk ikäisen Tatu-pojan (rodultaan welsh corgi pembroke) kanssa ja mukavaa näytti olevan! Hauska tapaus tuo tappijalka oli, ja luonteeltaan aivan ihana. Lisäksi pääsimme lällyttelemään Usvasuon kennelin mäykkypentuetta. Ikää näillä pikkuisilla nakeilla oli 6 viikkoa. Kuvia löytyy Usvasuon kennelin nettisivuilta (Samoilta nettisivuilta löytyvät myös Kuusamon näyttelyn tulokset). Pennut olivat niiiin hellyttäviä otuksia. Melkein tuli mäyräkoirakuume :) Jos ottaiskin kolmanneksi koiraksi mäykyn. Ei tartteis edes autoa vaihtaa, koska sehän matkustaisi kätevästi takapenkillä boksissa. No joo, ehkä vielä ei ole uuden koiran aika. Nautimme vielä hetken suhteellisen helposta arjesta kahden aikuistuvan koiran kanssa.

Ilonan ensimmäinen riistatyö

Seisovan lintukoiramme Ilonan meriitit kanalintujen kanssa toimimisesta ovat tähän asti olleet pyöreä nolla, elleivät jopa miinuksella. Juha ja Ilona ovat ahkerasti käyneet etsimässä lintuja pelloilta ja metsistä, mutta huonolla menestyksellä, sillä vain lintujen jälkiä tai jälkiä linnuista on aikaisemmin löytynyt. Pari kertaa lenkillä Ilona on omin päin törmännyt lintuihin ja ajanut ne lentoon. Seisomisesta ei ole ollut hajuakaan.

Eilen kurssin suunta toivottavasti muuttui. Viimeisen viikon aikana Ilonan seisontataipumus on ”herännyt”: aamulenkeillä se on seisonut (mallikelpoisessa asennossa etutassu ylhäällä ja häntä suorassa) useasti nähtävästi lintujen hajua maassa sekä tietysti Onnia. Lauantaina yhteisellä metsälenkillämme Ilonalla oli vauhtia vähän liiankin paljon ja se häippäsi usein pois näköpiiristämme. Kävipä sitten niin miten ei toivoisi käyvän, eli Ilona törmäsi riekkopariskuntaan ja haukku raikuen pöljäili niiden perässä. Me kuulimme vain riekon naurun ja heti perään Ilonan haukun. Pettymyksestä sisuuntuneena Juha vei eilen Ilonan samaan paikkaan. Edellisen päivän juokseminen oli nähtävästi vienyt enimmät juoksuhalut ja koira oli toiminut rauhallisesti. Ilona löysi riekkopariskunnan ja teki rauhallisen seisonnan. Riekot olivat olleet arkoja ja säikähtäneet Juhaa joten avanssia Juha ei päässyt antamaan. Ilona oli hienosti jäänyt paikalleen eikä rynnännyt lintujen perään. Ensimmäinen riistatyö siis Ilonalle. Kylläpä oli omistajalla hymy korvissa koko loppupäivän! Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua, toivottavasti koira toimii tulevissa tilanteissa yhtä mukavasti.

Onnin kanssa kokeilemme pk-jälkeä ja olen tehnyt Opalle makkararuutua ja pientä nakkijälkeä. Makkarat kyllä kovasti kiinnostavat, mutta minusta ukko ei vielä ole hoksannut homman juonta, nenätyöskentelyn harjoittelu siis jatkuu :) Jos tämä ei ole Onnin juttu, niin verijälkeä voisi kokeilla seuraavaksi.

Näyttelyrintamalla menemme ensi lauantaina Kuusamon ryhmikseen Onnin kanssa, sitten 15.5. Hyrynsalmelle. Ilonan seuraava koitos on mahdollisesti Muhos 13.6.

Vappuna mätsäriin!

Tyrnävän koiraharrastajat järjestää 01.05.2010 Match Shown Kaakkurin Citymarketin parkki-alueella (moottoritien puoli).

Voit ilmoittautua ennakkoon sähköpostilla osoitteeseen katja.pirkola(a)gmail.com, saat vastausviestissä maksuohjeet. Ilmoittautua voit myös paikan päällä alkaen klo 10. Kehät isoille ja pienille alkavat klo 11. Ilmoittautumismaksu 5 €/ koira luokista riippumatta. Rokotustodistukset mukaan!

Myös lapsille ohjelmaa mm. Lapsi ja koira -kilpailu! Hyvät palkinnot!
Tuomareina isoille koirille Arja Sarpola ja isoille pennuille Miia Virkkunen.
Pieniä koiria tuomaroi Suvi Väänänen ja pieniä pentuja Satu Launonen-Tiala.

Tervetuloa!

Ylitornion näyttely: Onnille serti!

Kuva: Laura Posti

Eilen Ylitornion ryhmänäyttelyssä tuomari Riitta Lahtovaara tykästyi Onniin ja arvosteli Onnin seuraavasti:
Erinomaisen tyyppinen, maskul. uros, mittasuhteet oikeat. Kaunis ilme ja korvat. Hyvä ylälinja/häntä. Erinom. karvan laatu, mutta turkki ei parhaassa kunnossa tänään. Liikkeet hyvät. Luonne ok.

Tulos NUO ERI NUK1 PU1 SERT VSP

PU2 oli Ransu, PU3 Hiidenlahden Tiko ja PU4 Dagolas Kultani Mun. ROP ja lopulta upeasti myös BIS1 oli Dagolas Naavannuttu.

Kuvia näyttelystä löytyy täältä Laura Postin ottamana http://kuvablogi.com/blog/20952/11/

Riitta Lahtovaara arvosteli myös seisojat. Ilonan Siiri-sisko (Saunapihan Iiris) sai JUN EH JUK1 mukavalla arvostelulla. Iikka-veli puolestaan yllätti kaikki olemalla urosten paras ja vsp, saaden ekan sertinsä ensimmäisessä näyttelyssään. Mukava aloitus tämän pentueen näyttelyuralla, onnea kasvattajille! Kuvia Iikasta löytyy Monan ja Siirin blogista.

Ilonan siskon Saunapihan Iitun lonkat on kuvattu, tulos A/A.

Tunteita & tuoksuja pienen koirapojan elämässä

Poimintoja viime viikolta:

-Tiistain agiharkat: Otettiin aluksi vain pieniä tottelevaisuusliikkeitä ja yksittäisiä esteitä, jotta saisin Onnin oikeaan fiilikseen ja tsemppiin agia ajatellen. Ihan hyvältä näytti ja sitten lopuksi otinkin putken ja kolmen hypyn sarjaa. Nyt kun palkkaa ei tippunutkaan joka esteen jälkeen, Onni päättikin karata kesken sarjan haistelemaan ihanaa tyttöpissaa ulko-oven eteen. Ukko onnistuikin tekemään tämän muutaman kerran ennenkuin saimme onnistuneen suorituksen (vähän helpotettuna).

-Aamuruoka (jauhelihaa ja nappuloita) ei maistu.

-Iltaruoka (sama menu) ei maistu, ehkä vähän jauhelihaa voi maistaa. (Meillä kuppi nostetaan lähes heti pois, jos ei herralle maistu, ja seuraava mahdollisuus tulee seuraavana aamuna/iltana.)

-Lenkillä kuljetaan nenu maassa ja jumitetaan koko ajan hajuille

-Iltalenkin jälkeen Onni tykkää makoilla ja päivystää terassilla. Katselin jääkiekkoa televisiosta ja ihmettelin, että mitenkäs tuolla jäähallissa pauhaa joku sireeni samalla kun selostaja raportoi ottelun kulkua, taitaa olla joku hämminki lähetyksessä. Eikäs mitä, se onkin meijän Don Juan, joka ulvoo ulkona! Romeo esitti sellaisia äänialoja, joita en uskoisi sen suusta lähtevän :D

Ihastuksen kohdetta emme ole paikantaneet, eikä Onni sitä meille kerro.

Onneksi eilen ja tänä aamuna ruokakin maittoi normaalisti, ehkä ukko on palaamassa normaalitaajuksille taas. Lauantaina menemme Ylitornion näyttelyyn, saapa nähdä millaista käytöstä silloin on luvassa. Ilona jää kotiin, sillä kortisonikuuri ja toipumisprosessi on vielä menossa. Tyttö on kyllä voinut hyvin, toivotaan etteivät oireet uusi kuurin loputtuakaan.

Nopeaa toipumista

Viikonloppu menikin valoisimmissa merkeissä kuin mitä odotettiin. Ilona nimittäin toipui todella nopeasti. Vielä lauantaiaamuna oli havaittavissa pientä vaisuutta ja väsymystä, mutta aamupäiväunien jälkeen Ilona oli jo entisellään. Liekö kortisonin ansiota (tosin antibioottikin oli vahvempi kuin viimeksi), sillä edellisellä kerralla toipumiseen meni muutama päivä. Onkohan sairaus/lääkitys jotenkin sekoittanut Ilonan juoksua, sillä ne oireet ovat lähes hävinneet. Onnin nenä on kyllä sitä mieltä, että sisko haisee hyvälle :)

Onni tutustui uusiin kavereihin viikonloppuna. Jippu (labbis/kultainen-sekoitus), Rapsu (tolleri-kultainen-belkkari-sekoitus) ja Ronja-rottweiler tavattiin lenkkeilyn merkeissä. Onni r-r-rakastui Ronjaan ja jahtasikin sitä koko ajan huolimatta Ronjan puolinaisista ärinöistä. Voi että tuo uroksen käytös on joskus rasittavaa... Leikkiä ei pysty kun lempi vie kaikki järjen rippeet... Ruokakaan ei ole maistunut kunnolla, mutta siinäpähän laihduttaa, en ala tyrkyttämään sille ruokaa :D Muuten ukko on onneksi ollut rauhallinen, eilisen päivän se lähinnä nukkui, liekö lauantain lenkkeily ottanut voimille.

Ilona sairastaa, vol. 2

Ilona on taas kuumeessa ja muut oireetkin ovat samat kuin kuukausi sitten, jolloin ravattiin eläinlääkäriltä toiselle eikä kuumeilun syytä löytynyt. Eilen illalla huomattiin, että tyttö on vaisu ja sillä on kuumetta. Kuumetta oli myös tänään aamulla. Juuri tulimme eläinlääkäristä (käytiin Poratiellä kaupungin ell-vastaanotolla). Hyvin perusteellisesti lääkäri tutki tytön. Otettiin pieni ja suuri verenkuva (kaikki arvot normaalit, paitsi valkosolut taas koholla) ja ultrattiin vatsaontelo (kaikki ok). Niskan liikkeissä oli vähän jäykkyyttä. Lääkäri katsoi vanhat röntgenkuvat eikä nähnyt syytä miksi olisi pitänyt ottaa uudet. Diagnoosia ei siis voitu tehdä, mutta lääkäri halusi lähteä kokeilemaan miten kortisoni tehoaa oireisiin eli epäili autoimmuunisairautta (aivokalvon- tai lihaskalvontulehdus tms). Nyt siis Ilonalle annetaan kortisoni- ja antibioottikuuri, annoksia pikku hiljaa vähentäen.

Ilonalla alkoi toinen juoksu keskiviikkona (reilu 5kk ensimmäisistä). Kuulemma juoksujen alkaminen, kuten jokin muu stressitila, voi laukaista autoimmuuni-reaktion (mutta ei siis tiedetä onko tässä siitä kyse). Keskiviikkona kävimme koko porukka näyttelyharkoissa. Siellä Ilona käyttäytyi normaalisti, eikä vaikuttanut stressaantuneelta.

On kyllä kehuttava tuon koiran luonnetta :) Se on niin rauhallinen uusissa tilanteissa, kuten nuo näyttelyt ja näyttelyharkat, tai lääkärikäynnit. Ilonaa saa kyllä tutkia päästä varpaisiin ihan vapaasti, eikä koira pistä yhtään vastaan.

Jos ja kun Ilonan vointi kohenee, menemme pääsiäiseksi Lieksaan. Onni jääkin sinne pidennetylle lomalle, kunnes Ilonan juoksu on ohi. Vielä ukko ei pahemmin noteeraa juoksun hajuja.

Uusia kuvia

Kävimme tänään lenkkeilemässä metsätiellä ja kamerakin lähti mukaan, kun kerrankin aurinko paistoi niin nätisti. Näissä kuvissa siis Ilona 1v 1kk ja Onni 1v 6kk. Kuvat löytyvät siis galleriasta.

Eilen treffasimme Sallin ja Muston, oli mukava lenkki. Perjantaina teimme melko rankan lumikenkäilylenkin pellolla, jonka jälkeen koirat sekä omistajat olivat väsynyttä ja hiljaista porukkaa :) Mukavia ulkoilureissuja siis tänä viikonloppuna.

Menemme molempien kanssa Ylitornion näyttelyyn 17.4. (jos kepo muistaa maksaa ilmot ja lähettää ne huomenna :)).

Mainostanpa tässä, että Tyrnävän Koiraharrastajat järjestävät match shown 1.5. Kaakkurin Citymarketin parkkiksella, laittakaapa ylös kalenteriin! Lisätietoja myöhemmin!

Murkkuilua ja jalkapalloa

Meillä elämä on sikäli ennallaan, että sairastelut on sairasteltu, mutta uusia vivahteita viikkoon on myös sisältynyt, sillä Onni on ottanut murrosikäisen vinkeet entistä enemmän käyttöön. Olen lenkkeillyt sen kanssa melko paljon läheisillä pelloilla moottorikelkan jälkiä pitkin pitäen koiraa vapaana ja pääosin ukolla on korvat tallella, paitsi silloin kun pitää mennä tarkastamaan läheinen hiihtolatu ja kävelytie. Sinne se juoksee korvat luimussa eikä noteeraa käskyjä ja kieltoja. Onneksi siellä ei ole silloin ollut muita kulkijoita ja Onnikin on tullut takaisin muutaman minuutin kuluttua, mutta kyllähän tuollainen käytös pitää kitkeä pois. Olenkin jo harkinnut vuokraavani kauko-ohjattavan koulutuspannan (sitruunapannan), jonka tehoa voisi kokeilla tuossa tilanteessa, kun korvat katoavat…

Viime tiistain agitreenit olivat piste iin päälle. Alussa meni hienosti, kun Onni hoksasi, että hän voi jo vähän irtaantua minusta, hypätä aidan minusta poispäin, kääntyä sitten ja hypätä seuraava aita takaisin. Tehtiin neljän tai seitsemän aidan rataa ja alkoi mennä jo mukavasti, KUNNES viimeisen aidan jälkeen ukko totesi, että ”Jee, minähän olen irti, menenpäs uhoilemaan tuolle urokselle ja liehittelemään narttuja”. Kun koira oli saatu kiinni, piti tietysti yrittää uudelleen, että saadaan onnistuminen lopuksi. Onni päätti toistaa tämän karkaamisen kolme kertaa, kunnes viimein otin sen kanssa pelkän putken ja nappasin sen kiinni suoraan tuloaukolta. Kyllä mua potutti. Saapa nähdä millainen seuraava kerta on…

Murkkuiän vinkeet näkyvät myös siinä, että Onni silloin tällöin haastaa minua tai kepoa hyppäämällä vasten ja haukkumalla. Näissä tilanteissa käännämme sille selän ja olemme välittämättä. Onneksi se luovuttaa nopeasti. Kepolla on ollut tapana painia leikkisästi Onnin kanssa haastamalla sitä riehumaan yhdessä, mutta tuokin leikki täytyy nyt laittaa jäähylle, ettei lietsota huonoa käytöstä samalla.

Parasta menneessä viikossa oli se, kun ostimme koirille oikean jalkapallon. Voi sitä riemua, kun ne pihalla pelaavat ja juoksevat pallon perässä! Tiimityö meinaa vaan olla kateissa, sillä Ilona omii pallon itselleen, eikä anna Onnin pelata 

Täytyy alkaa pohtimaan kevään näyttelyitä. Ylitornion näyttely kiinnostaisi. Samoin Kuusamo ja Lieksa, jotka tietty sattuvat samalla päivälle. Saapa nähdä minne me seuraavaksi suunnataan!

Ilona on tervehtynyt hyvin. Kuumeilu loppui torstaina ja antibioottikuuri eilen. Toivomme, että kuume ei enää nouse vaan pöpöt olisi tuhottu elimistöstä. Perimmäistä syytä sairauteen ei siis löydetty. Ilonaa ei vielä ole lenkkeilytetty vapaana, ainoastaan omassa pihassa ja aamulenkillä lähikorttelissa on saanut temmeltää, jottei elimistö rasittuisi kerralla liikaa sairastelun jälkeen. Energiaa näyttää kuitenkin kertyneen sen verran paljon, että pian se täytyy päästää metsään loikkimaan, muuten se hyppii seinille ja Onni kärsii, kun Onnilla lakaistaan lattioita ;) Saapa nähdä milloin Onnilla menee oikeasti hermot Ilonaan, kun Ilona riepottelee ukkoa välillä niin rajusti. Meidän ukko on niin pehmo mössykkä, ettei ole moisesta moksiskaan, minun sydäntäni vaan raastaa, kun Ilonan leikki Onnilla on niin rajun näköistä joskus... No, Onnilla on paksu turkki pehmusteena, kai se sitten ärähtää takaisin jos oikeasti sattuu.

Eilen olimme Onnin kanssa agilityssa pitkästä aikaa. Sairastelujen takia oli jäänyt kaksi edellistä kertaa väliin. Oli kyllä aivan huippua! Itse kyllä mokailin ohjauksessa jatkuvasti, mutta Onni oli kuulolla tosi hyvin, eikä piipittänytkään turhaa niin paljon kuin aiemmin. Tästä on hyvä jatkaa!

Parempaan päin?

Ilonalla oli keskiviikkona huono päivä, koira oli kankea kuin rautakanki ja kuumeili koko päivän. Sen jälkeen onkin menty paljon parempaan suuntaan. Lienevätkö antibiootit alkaneet purra, koska kuumetta ei ollut eilen, eikä tänäänkään, ja lisäksi koira on pirteämpi ja liikkuu paljon paremmin. Nukkuu toki vielä paljon.
Eilen kävimme Akuutissa lääkärissä. Ell tutki ultralla kohdun, joka oli normaali sekä otti verestä tulehdusarvot. Nekin olivat normalisoituneet! Syytä kuumeilulle ei siis osata sanoa. Jos tilanne vielä huononee, seuraavaksi tehdään verestä vasta-ainetestejä, joilla voidaan todeta esim. borrelioosin kaltaisia immunologisia tauteja. Ell nosti Ilonan antibioottiannosta ja kehotti pian pienentämään kipulääkeannosta, jotta nähdään tehoavatko antibiootit todella. Varuillaan meidän on siis vielä oltava ja seurattava ruumiinlämpöä aktiivisesti.

Minä itse sairastin jonkinlaisen influenssan viime viikolla ja nyt jälkitautina pamahti nielutulehdus... Me jätämmekin huomisen Tornion näyttelyn Onnin kanssa väliin. Ei kiinnosta lähteä -30 asteen pakkaseen palelemaan puolikuntoisena yhden nauhanpätkän takia. Tosin olisi ollut mukava nähdä tuttuja ihmisiä ja koiria, mutta tuleehan noita näyttelyitä vielä :)

Ilona sairaana

Täällä meillä viikko on mennyt kurjasti, sillä Ilona sairastui. Maanantaiaamuna huomasimme, että kaikki ei nyt ole hyvin. Tyttö käveli kankeasti ja heilutti vain vaisusti häntäänsä. Ruokakin ensin meinasi jäädä syömättä, mutta lopulta normaali annos maistui ja kun aamukävelyllä tarpeetkin onnistuivat niin ajattelimme, ettei tässä mitään vakavaa ole. Juha kävi katsomassa sitä ruokatunnilla ja tyttö oli ollut suht pirteänä. Kun minä tulin iltapäivällä vähän normaalia aiemmin töistä kotiin, huomasin, että koira ei ole kunnossa. Liikkuminen oli edelleen kankeaa, selkä köyryssä kulkemista, hengitys vaivalloisen oloista ja koira tärisi. Mittasin lämmöksi 39.5! Emme tietenkään saaneet aikaa ell:n vastaanotolle enää maanantaiksi, joten soitin päivystävälle, joka pyysi meitä tulemaan vastaanotolle. Siellä kuume oli noussut 40 asteeseen ja syke oli 140. Tutkittaessa Ilona ei aristanut mitään tiettyä kohtaa, selvästi vaan jännitti vatsalihaksiaan voimakkaasti. Raajojen ja niskan liikkeet olivat normaalit, eikä selässäkään tuntunut kipeitä kohtia. Eipä siinä muuta voinut tehdä kuin nesteyttää koira ja aloittaa pehmyskudos- ja suolistokanavan tulehduksia vastaan antibioottikuuri.
Yöt ovat menneet rauhallisesti. Eilen tiistaina käytettiin Ilona lääkärissä, jossa otettiin röntgenkuvat. Niissä ei tietenkään näkynyt mitään sellaisia muutoksia, joita ei kuumeella voisi selittää. Veren leukosyytit olivat selvästi koholla, eli jokin infektio Ilonaa vaivaa. Sen syytä ei vaan voida sanoa. Jos koira yskisi, tulehdus voisi paikantua hengitysteihin, mutta yskää ei ole ollut. Ilona ei oksenna ja kakka ja pissa tulee normaalisti, joten vieras esine elimistössä on epätodennäköinen. Juoksuajastakin on aikaa, se oli loka-marraskuussa. Eilenkin Ilona sai nestepussin niskaansa, joten elimistön kuivumisesta ei ole ollut vaaraa.
Liikkuminen on kankeaa, erityisesti tänä aamuna. Autosta tai autoon Ilona ei halua itse hypätä, eikä taivuta päätään alas esim. ei ota lattialle pudonnutta nappulaa, eikä pysty rapsuttamaan itseään korvan takaa takajalalla. Reippaana potilas on ollut ja "kartalla" siitä mitä tapahtuu. Eilenkin ollessamme saunassa, se ilmestyi oven taakse ja olisi ollut tulossa mukaan löylyihin, kuten tavallista :)
Kuume sahaa edestakaisin johtuen kipulääkkeen vaikutuksesta. Nyt toivomme, että antibioottikuuri alkaa vaikuttamaan ja koira paranee! Tänään minä työskentelen kotona ja valvon samalla Ilonan vointia. Onni on ihmeessään siitä mikä siskoa vaivaa, kun se ei leiki ja kuritakaan Onnia niinkuin yleensä. Pitäkääpä peukkuja Ilonan puolesta, että kaikki päättyy hyvin!

Enon ryhmis 6.2.2010

Tänään käytiin Onnin kanssa Enon ryhmiksessä. Tuomarina oli Sakari Poti. Meillä meni mukavasti: tuloksena JUN ERI1. Minä jännitin miten Onni suhtautuu Potin melko vauhdikkaaseen tapaan käytellä mittakeppiä, mutta ei ukko sitä tainnu pahemmin huomata, kun nenän edessä oli herkullinen nakkipala! Junnuluokassa oli kolme koiraa ja kaksi muuta saivat EH:n. PU-kehässä meidät lähetettiin iloisesti kotiin turkkia kasvattamaan :) Rotunsa paras oli Onnin kasvattajien vetsku-uros Hiekkaniemen Yömyyrä alias Miska, joka päihitti kaikki nuoremmat kirkkaasti, onnea siitä! Staalon Usvapeikko valioitui, onnea Tiinalle!

Onnin arvostelu:
Tummanharmaa (!!!) ruskein merkein. Mittasuhteiltaan erinomainen. Keskikokoinen, komea pää. Stoppi selvästi näkyvissä. Erinomainen runko & raajarakenne, oikea-asentoinen häntä. Jo melko hyvä turkki. Suorat hyvät liikkeet, pirteä luonne.

Miehikkälän ryhmiksessä tänään Onnin isä Turnukan Väinö-Vesseli oli ollut hienosti ROP ja RYP-4, ja velipuoli T. Dumle valioitui, onnea Ninalle menestyksestä!

Kuvia joulukuulta

Tässä muutama kuva koirien kotipuuhista joulukuulta. Kuten kuvista näkyy, kaverukset usein joko nukkuvat tai vahtivat ikkunoista sisällä ollessaan. Mattopainiakin harrastetaan, mutta siitä toiminnasta otetut kuvat eivät millään tahdo onnistua (lisää harjoitusta vaan kameramiehelle...).












Joulukuussa kävimme katsomassa kiharakarvaisennoutajan pentuja ystäviemme luona Kuusamossa. Tässä muutama kuva Tikrulan S-pentueen jäsenistä, joista yksi uros vielä etsii kotia. Tikrulan ja Usvasuon kennelin sivuille pääset TÄSTÄ.