Fiksu pentu, vai onko sittenkään? :)

Eilen oli viimeinen kerta Fiksu pentu-kurssilla. Onni käyttäytyi jokaisella kuudella kerralla hienosti, mitä nyt vähän välillä piti piipittää turhautumistaan tauoilla. Itse tehtävät meillä meni hienosti. Paikalla olo-liikkeissä Onni malttoi istua huolimatta häiriöistä, luoksetuloissa tultiin vauhdilla nakkia hakemaan, seuraamisessa pysyi kontakti (ei omistajaan vaan makupalaan :D) ja temppuja oli kiva tehdä tokoliikkeiden vastapainoksi. Täytyy nyt treenailla opittuja taitoja kotosalla ja ehkä keväämmällä mennä sitten arkitottelevaisuuskurssille. Pentuagility-kurssi kiinnostaisi kovasti, mutta valitettavasti emme pääse tuonne Minnan koirakoulun kurssille. Ehkä jostain muualta löytyisi vastaava.

Huolimatta siitä, että Fiksu pentu kurssi suoritettiin hienosti, Onnissa on nyt toinenkin puoli. Nimittäin pojalla on alkanut ensimmäinen "mörkö"-kausi. Onni reagoi herkästi erilaisiin ääniin, esimerkiki pölynimuri onkin yhtäkkiä pelottava kapistus, vaikka ennen sitä lähinnä ihmeteltiin vierestä ilman sen kummempia luimisteluja. Saimmekin ohjeeksi pentukurssin vetäjältä, että eikun vaan koira herkullisen luun kanssa kauimmaiseen huoneeseen ja ahkeraa imurointia vähän kerrallaan toisella puolella taloa. Jospa se pelko menisi ohi pikkuhiljaa. Kyllä muuten voi pikku koira näyttää surkealta pelätessään, täytyy ihan kovettaa sydämensä ettei mene lässyttämään ja halimaan pentua. Parasta vaan olla huomioimatta pelko kokonaan, mutta kuitenkin osoittaa että on läsnä. Ei Onnin pölynimuri-kammo näytä kovin vakavalta, kun ei se tärise eikä kuolaa tai läähätä, luimistelee vaan ja vetäytyy jonnekin nurkkaan piiloon.

Viime aikojen uusi huomio on myös se, että Onnin iho hilseilee kovasti sen ollessa yksin työpäivän aikana. Eli jotain se stressaa kotona. Tuskin se ruokavalioonkaan liittyy, eikä Onni kutia tai rapsuta itseään, iho näyttää ihan normaalilta. Kovasti vaan on hilsettä noussut ihosta karvoihin. Meidän ollessa kotona Onni on ihan normaali eikä hilsettä näy. Juha nyt huomasikin, että Onni taitaa säpsähdellä ilmalämpöpumpun ääntä, mikä tyhjässä, hiljaisessa talossa kuuluu selvästi (Onnille kyllä jätetään aina radio päälle, muttei se varmaan pumpun satunnaista raksahtelua ja huminaa peitä). Eli heti huomenna sammutamme pumpun päivän ajaksi, katsotaan miltä koira näyttää kotiin tullessa. Koiraihmiset näyttävät olevan tästäkin asiasta sitä mieltä, että tämä liittyy ikään ja menee toivottavasti pian ohi :) Kommentoikaa ihmeessä asiaa, jos teillä on kokemuksia tällaisesta mörkö-kaudesta!

Muuten Onni on ollut oma ihana itsensä ja on kyllä pysyvästi lunastanut paikkansa meidän pienessä perheessä :) Pian Onnin arkikin muuttuu, eikä enää tarvitse olla yksin kotona, kun haemme uuden perheenjäsenen kotiin lauantaina. Seisojapennelin virallinen nimi on Saunapihan Ilona, joten kutsumanimi vaihtui Hertasta Ilonaksi tai Iloksi, katsotaan kumpaa alamme käyttämään. Eikös vain Onni ja Ilo olisi hyvä parivaljakko :)


Kuvassa meidän Ilo 7 viikon iässä (kuva: Teija R.)

1. näyttely

Kuva: Anna-Maija Kuisma

Ensimmäinen näyttely on nyt siis takana. Hieman emäntää jännitti odottaessa näyttelyn alkamista. Kehät sijaitsivat jäisellä parkkipaikalla, onneksi me pysyimme pystyssä, sillä useampikin omistaja liukastui pyllylleen aika hurjan näköisesti. Onni esiintyi hienosti, antoi katsoa hampaat, korvat ja kokeilla kulkuset ilman mitään ongelmia. Eikä välittänyt muista koirista. Tuomarina pennuilla oli siis Harto Stockmari, uusi tuttavuus lappalaiskoirakehissä. Miellyttävä mies, tosin olisin toivonut, että hän olisi ääneen kertonut perustelunsa miksi sijoitti koirat haluamallaan tavalla. Näin yleisö olisi saanut enemmän irti näyttelystä :)

Stockmarin arvostelu:

Maskuliininen urospentu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pää. Miellyttävä ilme. Hyvät korvakarvat. Hyvä kaula. Normaalisti kehittynyt runko. Normaalisti kulmautunut. Hyvä häntä. Liikkuu vapaasti. Miellyttävä käytös.

Onni siis sijoittui luokkansa toiseksi ja sai kunniapalkinnon. Luokan voiton vei Onnin komea serkkupoika Zabadou's Kheiron eli Jänkä, joka valittiin myös ROP-pennuksi. Huonolle ei hävitty ;)

Muutamia kuvia näyttelystä on lisätty galleriaan.

Monenlaista odotusta ja jännistystä

Meillä odotetaan. Ensimmäistä koiranäyttelyä ja perheenlisäystä. Siis nelijalkaista vauvaa :)

Sunnuntaiaamuna klo 9 Onni astuu kehään numerolla 1 Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyn pentuluokassa 5-7kk. Ollaan siis näyttelyn ensimmäinen koirakko. Jännittää jo nyt miten menee! Sijoituksesta viis, kunhan Onni käyttäytyisi nätisti. Uroksista pikkupentuja, joihin Onnikin kuuluu, on ilmoitettu paikalle 4, isompia urospentuja 10 koiraa. Mukava on myös nähdä Onnin kasvattajia Anna-Maijaa ja Jormaa.

Niin. Se toinen odotuksen aihe :) Meille tulee toinen koira, karkeakarvainen saksanseisoja. Karvakuonot syntyivät 11.2. eli ovat luovutusikäisiä jo parin viikon päästä huhtikuun alussa. Nimekseen pentu saa Hertta ja Hertasta tulee Juhan jahtikaveri :) Yllä olevassa kuvassa on yksi pennuista.

Pentueen touhuja voi seurata täältä.

Onni 6 kuukautta

Muutama uusi kuva lisää löytyy kuvagalleriasta.

Aurinkoinen päivä

Onni päivysti lumikinoksen päällä kun isännät tekivät polttopuita.

Onni yökylässä.

Olipas isäntäväestä outoa herätä aamulla herätyskellon ääneen, kun normaalisti herättäjänä ovat lapinkoiran rynsien rapse, pienet piipaa-piipitykset ja kenties hyppy sänkyyn nuolemaan naamoja :) Onni ei siis ole kotona vaan on ollut mökkeilemässä vanhempieni kanssa. (Me Juhan kanssa vietettiinkin parisuhdeiltaa kun lapsi on poissa, käytiin leffassa ja ulkona syömässä. Harvinaista herkkua tuollainen nyt kun on pentu talossa.) Hyvin on ukkeli kuulemma viihtynyt, tekee varmasti hyvää sekä Onnille että meille olla välillä erossa. Ikävä on pientä karvanaamaa, talo tuntuu niin tyhjältä ilman koiraa. No, tänään taas nähdään!

Maanantaina fiksu pentu-kurssilla taas opittiin paljon uutta. Tai ainakin emäntä oppi miten koiralle voi opettaa alkeita seuraamisesta, liikkeestä seisomisesta, maahanmenosta ja erilaisia temppuja. Näitä nyt sitten harjoitellaan vähän kerrallaan kotona. Lisäksi harjoiteltiin oman koiran tutkimista (kynnet, suu, iho).Koirakoulussa Onni jaksaa keskittyä tekemiseen yllättävän hyvin, vaikka ennen tuntia toiset koirat tuntuvat ylitsepääsemättömän kiinnostavilta :)

Kovasti on nenäpunkkia täällä liikenteessä. Toivottavasti ei Onnille tule, tai ihme olisi jos ei tulisi...

Täytyypä taas viikonloppuna ottaa uusia kuvia Onnista ja laittaa tänne sivuille nähtäväksi.